 Snow-viljakäärmeen satuloiden yleisin väritys on vaalea beige. |
Snow on yleisin nimi viljakäärmeelle, joka on samaan aikaan sekä amelanistinen että anerytristinen. Nimensä se on saanut valkoisen sävyisestä värityksestään. Mutta vaikka snowta kutsutaan myös valkoiseksi albiinoksi, ei sekään ole todellinen albiino.
Snowlta puuttuu kokonaan musta ja punainen pigmentti, minkä lisäksi myös suurin osa keltaisesta värityksestä on poissa. Jäljelle jää vain ohut heijastava solukerros, iridophores, joka on vastuussa käärmeen valkoisesta väristä, helmiäisen kiillosta sekä pienestä määrästä muita värejä, joiden ansiosta käärmeen kuviointi jää näkyville.
Valkoinen albiino on helmiäisen värinen olento, jolla on yleensä lähes valkoinen pohjaväritys. Tyypilliset värit kuvioinnissa ovat puhtaita keltaisen, keltaisenruskean, oranssin, beigen, vaaleanpunaisen, laventelin tai vihreän sävyjä. Lopullinen väritys riippuu suuresti yksilön linjasta, mutta myös joillakin resessiivisillä geeneillä on vaikutusta snown väritykseen.
Värityksen kehittyminen
 Snow-poikasen väritys on läpikuultava ja satulat ovat vaaleanpunaiset. |
Pikku-snowt ovat kummallisia otuksia. Jo ensi silmäyksellä huomio kiinnittyy niiden kuviointiin, joka vaikuttaa lähes läpikuultavalta. Satulakuviointi erottuu selvästi ja on valaistuksesta riippuen hieman punertava tai vaaleanharmaa. Taustaväri sen sijaan on läpinäkymätön ja lähes puhtaan valkoinen. Mitään muuta väritystä ei ole.
Yksilön kasvaessa sen kuvioinin väritys muuttuu ja käärme tulee lopulta kokonaan läpinäkymättömäksi. Yleisimmät värit satulakuvioinnissa ovat beige ja vaaleanpunainen, minkä lisäksi myös taustan valkoinen voi muuttua aavistuksen verran samaan suuntaan. Anerytrististen tapaan myös suurin osa snow-käärmeistä saa ikääntyessään keltaista väriä pään alueelle sekä molemmin puolin kaulaa.
Taustaa
Kun ensimmäiset anerytristiset viljakäärmeet löytyivät 1970-luvun vaihteessa, ei tiedetty oliko kyseessä uusi geneettinen linja vai muunnelma amelanistisuudesta. Niinpä Glen Slemmer ja Bernard Bechtel eivät tienneet mitä odottaa, kun he toisistaan riippumatta risteyttivät maailman ensimmäiset kahta värimuotoa kantavat käärmeet. Glen Slemmer voitti vuodella ja todisti vuonna 1973 snow-poikasensa avulla, että amelanistisuus ja anerytristisyys ovat kahden eri geenin aiheuttamia ominaisuuksia.
Vielä 1980-luvun puolessa välissä snow oli koko viljakäärmeiden geneettisen kokeilun yhteenveto. Kaikki värimuodot, joita epäiltiin uuden geenin aiheuttamiksi, voitiin risteyttää snown kanssa ja saada välittömästi selville, oliko kyseessä uusi geneettinen ominaisuus vai pelkkä variaation aiheuttama äärimuoto. Ikävä kyllä nykyään viljakäärmeen väritykseen vaikuttavia resessiivisiä geenejä tunnetaan jo sen verran paljon, että vastaavanlainen testaus on miltei mahdotonta.
Perinnöllisyydestä
Koska snow-käärme kantaa samaan aikaan kahta resessiivistä geeniä, on värimuoto selvästi vaikeampi saada aikaan kuin kumpikaan niistä, joista se on johdettavissa. Kun amelanistinen käärme risteytetään anerytristisen kanssa, tarvitaan pahimmillaan kaksi sukupolvea ennen kuin ensimmäinen snow-poikanen syntyy. Jos kumpikaan vanhemmista ei kantanut toista geeniä, saadaan poikasia, jotka ovat kaikki normaalin näköisiä. Näitä poikasia kutsutaan F1-sukupolveksi ja niistä jokainen kantaa sekä amelanisuuden että anerytristisyyden geeniä. Kun näistä normaalin värisistä poikasista valitaan kaksi, jotka lisäännytetään keskenään, saadaan F2-sukupolvi. Yli puolet F2-sukupolven poikasista on vanhempiensa tavoin normaalin värisiä, mutta joukossa on myös poikasia, joilta puuttuu isovanhempiensa tapaan joko musta tai punainen pigmentti. Lisäksi on melko todennäköistä, että joukossa on ainakin yksi valkoinen albiino.
F2-sukupolven eri värimuotojen määrälliset osuudet on helppo laskea Punnett'in taulukolla, joka näyttää kuinka edellä esitetyn F1-sukupolven geenit jakautuvat 16 munan kesken. Tuloksena on yhdeksän normaalia, kolme amelanistista, kolme anerytrististä ja yksi ainoa snow.
Koska kuitenkin suurin osa ihmisistä haluaa kahden tavanomaisen viljakäärmeen sijaan kaksi erilaista eläintä, ovat parhaat yhdistelmät snow ja normaalivärinen (mutta heterotsygoottinen snowlle) tai amelanistinen ja anerytristinen (joista molemat ovat heterotsygoottisia snowlle). Kumpikin vaihtoehto takaa sen, että normaaleja, amelanistisia, anerytristisiä ja snow-poikasia syntyy suunnilleen yhtä paljon. Kun vielä pienenä bonuksena kaikki poikaset kantavat kumpaakin geeniä ja voivat siis olla uuden snow-sukupolven vanhempia, ei ole epäilystäkään siitä, mitkä yksilöt minä ottaisin!
Katso myös
Normaali (--), Amelanismi (Am), Anerytrismi (Ar)
Lähteet:
www.serpenco.com -- Snow Corns
The Corn Snake Manual 2000, Bill and Kathy Love, ISBN 1-882770-54-4
A Color Guide to Corn Sankes 1991, Michael J. McEachern, ISBN 1-882770-15-3