 Normaalivärinen viljakäärme. Kuva on vain yksi esimerkki siitä, millainen viljakäärme on aikuisena. Myös aivan toisenlainen käärme voi olla väriltään normaali. |
Tavanomaisella viljakäärmeellä on selässään 30-50 suurta satulaa. Niistä ensimmäinen on kiinni pään nuolenpääkuviossa ja viimeinen löytyy aivan hännän päästä. Selkäkuvion lisäksi viljakäämeellä on kyljissään epämääräinen joukko pienempiä täpliä, jotka vaihtelevat paljon sekä muodoltaan että sijainniltaan. Laikut ovat punertavia tai rusehtavia ja niitä ympäröi musta tai lähes musta reunus, joka voi olla yksilöstä riippuen mitä tahansa lankamaisen ohuen ja huomattavan paksun väliltä. Laikkujen väliin jäävä taustaväri voi olla lähes keltainen, punertavan oranssi tai päivettynyt harmaa.
Vatsan peittävät leveät suomut ovat yleensä valkoisia, keltaisia, punaisia tai oransseja. Suomuissa on usein selkeä musta kuviointi, joka vuorottelee taustan vaalean sävyn kanssa ja voi muodostaa lähes täydellisen kaksirivisen shakkilautakuvion -- tai jotain aivan muuta. Vatsan kuviointi on yksi viljakäärmeen vaihtelevimmista ja nopeimmin muuttuvista ominaisuuksista. Jo parin sukupolven ajan kestävällä valinnalla voidaan saada aikaan suuria muutoksia vatsan kuviointiin, mikä omalta osaltaan lisää viljakäärmeen suosiota herpetologisissa tutkimuksissa.
Värityksen kehittyminen
 Normaalivärinen poikanen pian ensimmäisen nahanluonnin jälkeen. |
Viljakäärmeen väritys saavuttaa täyden loistonsa vasta noin parin vuoden iässä. Vastasyntyneen poikasen taustaväritys on yleensä hyvin vaalea. Kylkien miltei harmaa väri muuttuu selkää kohti punertavaksi ja huipentuu keskiselän satuloiden välissä oleviin punaoransseihin laikkuihin. Väritystä korostaa voimakas kontrasti, sillä satulat ovat usein lähes mustat, ehkä hieman ruskehtavat tai tumman verenpunaiset.
Poikasen voimakas kontrasti johtuu osittain keltaisen pigmentin puuttumisesta. Keltainen väri ilmaantuu myöhemmin, yleensä vasta puolen vuoden iän jälkeen. Jokaisen nahanluonnin yhteydessä satulakuvio vaalenee ja tausta saa hieman lisää väriä. Samalla satuloiden reunoille muodostuu selkeä musta raja erottamaan ne pohjaväristä.
Koska aikuisen viljakäärmeen väritys vaihtelee paljon yksilöstä toiseen, on toisinaan hyvä tietää etukäteen, millainen omasta käärmeestä tulee aikuisena. Poikasten vertaileminen toisiinsa voi antaa joitakin vinkkejä, mutta useimmiten parhaan kuvan saa katsomalla niiden vanhempia. Aikuisuuden väritys on yleensä lähellä vanhempien väritystä -- etenkin, jos vanhemmat ovat hyvin saman näköiset.
Taustaa
Kaksi normaalin väristä viljakäärmeiden ryhmää ovat saaneet omat nimensä erityisen upean värityksensä ansiosta. Okeetee on kaikkea sitä mitä viljakäärmeen pitäisi olla -- kaunis punasatulainen yksilö, jonka kuviointia ympäröi paksut mustat reunukset. Sen ulkonäön täydentää taustan puhdas oranssi väri. Toisen värimuodon, miami phasen, tekee erikoiseksi sen hopeanharmaa taustaväri. Molemmat ryhmät ovat saaneet nimensä luonnossa elävien esikuviensa mukaan, mutta siitä huolimatta suurin osa näillä nimillä myytävistä viljakäärmeistä on pitkälle jalostettuja eläimiä.
Kaikki viljakäärmeenä myytävät eläimet eivät ole viljakäärmeitä. Joskus viljakäärmeenä myydään myös yksilöitä, jotka ovat hybridejä toisen lajin, eli aroviljakäärmeen (Pantherophis emoryi) kanssa. Myös aroviljakäärmeitä näkee myytävän viljakäärmeenä, sillä niitä pidettiin aikaisemmin viljakäärmeen alalajina. Aroviljakäärmeen tunnistaa usein sen pienikokoisista satuloista, minkä lisäksi niiden värityksestä puuttuu kokonaan viljakäärmeille tunnusomainen punainen väri.
Perinnöllisyydestä
Normaaleiksi viljakäärmeiksi lasketaan kaikki ne eläimet, joiden ulkonäköön ei vaikuta yksikään resessiivinen geeni. Koska monet terraariossa syntyneet normaaliväriset yksilöt ovat kuitenkin jalostuksen sivutuotteita, ovat ne mahdollisesti heterotsygootteja yhden tai useamman värimuodon suhteen. Siksi aina silloin tällöin kahden normaalivärisen viljakäärmeen poikasten joukkoon voi eksyä muutama iloinen yllätys esimerkiksi amelanistisen, anerytristisen tai snow-käärmeen muodossa.
Juuri värimuotojen moninaisuus tekee viljakäärmeiden kasvattamisesta kiehtovaa. Suurin osa kasvattajista ei kuitenkaan jaksa tyytyä sattumaan .He haluavat varmistaa, että vaikka vanhemmat olisivatkin normaalin värisiä, kaikki poikaset eivät sitä ole. Koska käärmeiden perimän yhteensopivuuden voi varmistaa ainoastaan lisäännyttämällä ne keskenään tai tuntemalla käärmeiden vanhemmat, kannattaa yleensä ostaa eläin, jonka alkuperä ja vanhempien värimuodot ovat tiedossa.
Värimuodot eivät kuitenkaan ole ainoa kiehtova piirre, johon asiantunteva kasvattaja voi vaikuttaa. Nimittäin valitsemalla kaksi erityisen kaunista, lähes saman näköistä yksilöä voidaan lisätä todennäköisyyttä sille, että myös poikasista tulee isoina valioyksilöitä. Valinnalla voidaan vaikuttaa muihinkin ominaisuuksiin, kuten väritykseen, kuviointiin, luonteeseen ja jossakin määrin jopa poikasien kokoon, määrään sekä elinvoimaisuuteen.
Katso myös
Okeetee (--), Miami phase (--), Amelanismi (Am), Hypomelanismi (Hy), Anerytrismi (Ar), Snow (Am+Ar)
Lähteet:
www.serpenco.com -- 'Normal' Corn Snake
The Corn Snake Manual 2000, Bill and Kathy Love, ISBN 1-882770-54-4