 Hypomelanistinen viljakäärme muistuttaa paljon normaalia, mutta sen väritys on vaaleampi. Kuvan käärme on vaaleimmasta ääripäästä. |
Selkeiden mustien kuvioiden lisäksi normaalin värisillä viljakäärmeillä on näkyvä määrä melaniiniä kaikkialla kuvioinnissaan. Musta pignentti tekee yksilöstä tummemman, mutta mitä tummempi väritys on, sitä likaisemmiksi alle jäävät värit muuttuvat. Melaniinin määrä vaihtelee jonkin verran eläimestä toiseen, mutta yleisesti ottaen sen määrä kasvaa iän myötä, minkä takia monet vanhemmat käärmeet näyttävät suorastaan rumilta nuoren yksilön rinnalla.
Amelanismin tavoin hypomelanismi on ominaisuus, joka vaikuttaa melaniinin määrään. Mutta sen sijaan, että mustaa pigmenttiä ei olisi lainkaan, sitä onkin vain tavallista vähemmän. Tuloksena on vähän keskimääräistä vaaleampi viljakäärme, jonka erottaminen normaalista voi joskus olla hankalaa.
Hypomelanistiselle käärmeelle tunnusomaisin piirre on mustien kuvioiden vaaleneminen kaikkialta sen ruumiista. Jäljelle jäävän pigmentin määrä on pitkälle yksilöllinen, mutta useimmiten mustista alueista tulee suklaan tai pronssin värisiä. Kun vielä satuloiden reunat muuttuvat tavallista ohuemmiksi, voivat mustat kuviot muuttua lähes näkymättömiksi. Eron normaalin väriseen viljakäärmeeseen huomaa helpoiten tarkastelemalla kahta käärmettä kirkkaassa auringon valossa, sillä keinotekoinen valaistus tekee usein pienten värierojen havaitsemisesta vaikeaa. Eläimiä vertailtaessa huomiota kannattaa kiinnittää myös silmien väriin, sillä myös ne ovat vähän tavanomaista vaaleammat, mutta eivät kuitenkaan punaiset niin kuin amelanistisella käärmeellä.
Värityksen kehittyminen
 Hypomelanistinen poikanen on huomattavasti normaalin väristä poikasta vaaleampi. Kuvassa on sama yksilö kuin yllä. |
Vastasyntynyt hypomelanistinen poikanen on väritykseltään huomattavasti vaaleampi kuin tavallisen väriset sisaruksensa ja on siksi helppo erottaa pienemmästäkin joukosta. Taustaväri on normaaliväristen poikasten tavoin hieman punertava mutta vaalea ja päättyy selän satuloiden väleissä oleviin pieniin oranssinpunaisiin laikkuihin. Itse satulat ovat yleensä punaiset ja niitä ympäröi ohut tummempi reunus.
Puhtaat värit tekevät hypomelanistisesta käärmeestä erityisen kauniin ja jäljelle jäävät tummat sävyt luovat mielenkiintoisen vastakohdan keltaisen ja punaisen kirkkaille sävyille. Siksi hypomelanistinen värimuoto voi olla harkinnan arvoinen vaihtoehto myös amelanistiselle eläimelle.
Taustaa
Kun herpetologinen harrastus pikkuhiljaa ylestyi, alkoivat ihmiset etsiä erilaisia tapoja parantaa viljakäärmeiden ulkonäköä. Yksi niistä oli etsiä uusia mutaatioita, mikä johti hypomelanismin löytymiseen 1980-luvun puolessa välissä. Värimuoto oli pitkän aikaa aliarvostettu, sillä sen vaikutukset väritykseen eivät olleet mitenkään järisyttävät amelanistisen ja anerytristisen käärmeen rinnalla.
Mutta kukapa olisi osannut arvata, että joissakin tilanteissa hypomelanismi toimii kuin katalyytti. Pastellin sävyinen ghost on hyvä esimerkki siitä, miten hypomelanismi tuo esille värejä, joista ei ole jälkeäkään anerytristisessä värimuodossa, josta ghost on johdettavissa.
Perinnöllisyydestä
Samaan tapaan kuin amelanismi ja anerytrismi, myös hypomelanismi voidaan johtaa yhden geenin resessiiviseen mutaatioon. Näkyviin se tulee vain, kun yksilö perii ominaisuuden molemmilta vanhemmiltaan. Mutta jotta tilanne ei olisi aivan niin yksinkertainen, on hypomelanismista itsestään useita erilaisia variaatioita, joista jokainen vaikuttaa eri tavoin yksilön ulkonäköön. Ikävä kyllä niiden tutkimus on jäänyt pahasti kiinnostavampien värimuotojen varjoon. Suurinta osaa hypomelanistisuuden eri muodoista ei ole luokiteltu tai edes tunnistettu, joten kiinnostuneelle riittäisi aiheesta pureskeltavaa pidemmäksikin aikaa.
Hypomelanistisuuden perinnöllisyydessä on yksi merkittävä poikkeus. Bill ja Kathy Loven okeetee-kannasta on löytynyt uusi hypomelanistisuuden muoto, jota he myyvät sunkissed-nimellä. Se ei ole yhteensopiva 15 vuotta tunnetun muodon kanssa, sillä jos sellaisen risteyttää perinteisen hypomelanistisen yksilön kanssa, tulee kaikista poikasista normaalivärisiä, mutta heterostygootteja molempien linjojen suhteen.
Katso myös
Normaali (--), Amelanismi (Am), Anerytrismi (Ar), Ghost (Ar+Hy)
Lähteet:
www.serpenco.com -- Hypomelanistic Corn Snake
The Corn Snake Manual 2000, Bill and Kathy Love, ISBN 1-882770-54-4