Viljakäärme · Lajikuvaus · Hoito-ohjeet · Värimuodot · Poikasia · Hankinta · Kuvia · Ohje

Creamsicle-viljakäärme

15.05.2007
Creamsiclen keltainen väri tulee sen emoryi-perimästä. Kuva: Jouni Jaakkola

Creamsicle on ensimmäinen yritys tuottaa keltaisia ja oransseja viljakäärmeitä. Perimältään se ei ole kuitenkaan puhdasverinen viljakäärme, sillä väri saadaan aikaan risteyttämällä amelanistinen Pantherophis guttatus viljakäärmeen lähisukulaisen, aroviljakäärmeen (Pantherophis emoryi), kanssa.

Ulkonäöltään creamsicle muistuttaa suuresti amelanistista viljakäärmettä, paitsi että viljakäärmeelle niin tavanomaisesta punaisesta väristä ei ole tietoakaan. Creamsiclen satulat ovat yksilöstä riippuen kullankeltaiset tai persikan oranssit. Taustaväri on yleensä vaalea keltainen tai oranssi. Yksilöiden väliset värierot voivat olla todella suuria, sillä väritys riippuu paljolti eläinten perimästä. Emoryi-perimän vähetessä yksilöiden satulat muuttuvat keltaisesta väristä kohti punaoranssia. Samaan aikaan taustaväri pysyy yleensä hyvin vaaleana saaden aikaan lähes punavalkoisen yksilön.

Emoryi-perimänsä ansiosta creamsiclet ovat keskimäärin tavallista viljakäärmettä suurempia ja niiden poikueet ovat selvästi pienempiä kuin puhdasverisillä viljakäärmeillä. Toisaalta vastakuoriutuneet poikaset ovat suurempia ja helpompi saada syömään. Perimä näkyy usein myös satulakuvioinnista, joka voi olla tavallista pienempää.

Värityksen kehittyminen

Creamsicle-poikasen väritystä hallitsee oranssi väri.

Tavallisten amelanististen poikasten tavoin myös vastasyntyneeltä creamsicleltä puuttuu suurin osa aikuisen yksilön keltaisesta väristä. Silti ne on melko helppo tunnistaa muiden amelanististen poikasten joukosta, sillä tavanomaisen punaisen sijaan yksilöiden kuviointia hallitsee oranssi väri.

Koska creamsiclen geneettinen tausta on hyvin kirjava (onhan se sentään kahden eri lajin välimuoto), on saman poikueen yksilöiden välillä suuriakin eroja niin värityksessä kuin muissakin ominaisuuksissa. Suurin osa eroista tulee näkyviin vasta poikasten vanhetessa ja poikasista on hyvin vaikea sanoa, minkä värisiksi ne vanhemmiten kehittyvät. Arvauksia voi kuitenkin tehdä vertailemalla suurta määrää saman ikäisiä tai kokoisia poikasia toisiinsa, jolloin keskimääräistä keltaisemmat ja punaisemmat yksilöt erottuvat joukosta.

Taustaa

Creamsiclen historia yltää 1970-luvulle asti, jolloin ensimmäiset amelanistiset viljakäärmeet risteytetiin aroviljakäärmeen kanssa. Myöhemmin 1980-luvulla Vancouverilainen Glen Slemmer jatkoi jalostamista tarkoituksenaan luoda keltainen viljakäärme. Mieleenpainuva nimi ja erikoiset värit tekivätkin värimuodosta nopeasti suositun.

Jotkin harrastajat käyttävät creamsicle-nimeä kaikista Pantherophis guttatus ja Pantherophis emoryi -lajien jälkeläisistä. Ja jotta asiat monimutkaistuisivat entisestäänkin, myös muiden lajien välisiä hybrideistä käytetään creamsicle-nimitystä. Tällaisia ovat esimerkiksi amelanistisen viljakäärmeen (Pantherophis guttatus) ja harmaan rottakäärmeen (Pantherophis spiloides) jälkeläiset, joiden satulakuviointi erottaa ne tavanomaisemmasta creamsiclestä. Tällaisten yksilöiden satulakuvioiden keskiosa on kuin valkoisen huurteen peittämä, mistä piirre onkin saanut nimensä (frosted).

Uusimpien tutkimusten mukaan aroviljakäärme ei olekaan viljakäärmeen alalaji, minkä takia creamsicleä ei voi enää pitää viljakäärmeen värimuotona, vaan se on kahden lajin hybridi.

Perinnöllisyydestä

Creamsiclen perimä poikkeaa oleellisesti lähes kaikista muista värimuodoista, sillä se on kahden eri lajin poikasten jälkeläinen. Sen vuoksi creamsiclet ovat myös kaikilta ominaisuuksiltaan jotakin näiden kahden lajin väliltä. Koska suurin osa yksilön ominaisuuksista on perinnöllisesti huomattavasti monimutkaisempia kuin esimerkiksi amelanistisuus, voi poikasten värikirjo olla suuri.

Creamsiclen ominaisuuksiin voidaan vaikuttaa lisäämällä tai vähentämällä niiden aroviljakäärme-perimän osuutta. Käytännössä se onnistuu käyttämällä jomman kumman lajin yksilöitä sen mukaan, mitä halutaan saavuttaa. Esimerkiksi punavalkoinen candycane luotiin alunperin käyttämällä creamsicleä ja lisäämällä Pantherophis guttatus-lajin osuutta perimässä. Jatkojalostukseen valittiin aina taustaväriltään mahdollisimman valkoiset yksilöt. Toisaalta candycanen voi jalostaa myös puhdasverisistä viljakäärmeistä käyttämällä apuna Miami phase -värimuotoa.

Katso myös

Amelanismi (Am), Candycane (Am+Eryi), Pantherophis guttatus (Gutt) Pantherophis emoryi (Eryi)


Lähteet:

Kathy Love's Corn-Utopia -- Captive-Bred Snakes Price List
The Corn Snake Manual 2000, Bill and Kathy Love, ISBN 1-882770-54-4

© 2002-2007, Matias Griese
PÄIVITÄ SELAIMESI! Se ei osaa näyttää sivuja oikein.