 Candycane-viljakäärme on suosittu kauniin, lähes punavalkoisen värityksensä ansiosta. Kuvan yksilö on värimuodon parhaasta päästä. |
Candycane on sunglown tavoin amelanistinen viljakäärme, mutta väritykseltään se edustaa aivan toista ääripäätä. Siinä missä sunglow on tasaisen punaoranssi, on candycane silmiinpistävän punavalkoinen. Useimpien eläinten ulkonäkö muistuttaa siinä määrin vanhan ajan punavalkoisia piparminttumakeisia, että värimuoto on saanut nimensä niiden mukaan.
Osalla candycaneista satulakuviointi voi olla selkeästi oranssin sävyinen, mikä johtuu useimmiten eläinten miami phase -perimästä. Lisäksi joillakin candycaneilla on taustassaan oranssin väristä creamsicleä.
Upean ja silmiinpistävän ulkonäkönsä takia candycanet ovat haluttuja eläimiä. Kuitenkin vielä yli 25 vuoden jalostustyön jälkeen vain harvojen yksilöiden taustaväri on valkoinen. Useimmilla yksilöillä on jonkin verran punaista tai oranssia väriä muuten valkoisissa suomuissaan. Taustaväristä on ollut harvinaisen vaikeaa päästä eroon, mikä tekee puhtaan värisistä candycaneista arvostettuja eläimiä.
Värityksen kehittyminen
 Parin viikon ikäinen candycane. |
Koska viljakäärmeet saavat keltaista pigmenttiä vasta vanhetessaan, näyttävät kaikki amelanistisiset poikaset hyvin candycanemaisilta. Se tekee eläimen aikuisuuden värityksen arvioimisesta erityisen vaikeaa, etenkin jos tarkoituksena on valita candycane-poikasten joukosta taustaväriltään kaikkein valkoisimmat yksilöt. Usein parhaiden yksilöiden löytämiseksi pitäisi poikasia ostaa suurempi erä ja kasvattaa niitä noin vuoden ennen kuin puhtaimman väriset yksilöt alkavat erottua joukosta. Syynä on keltainen pigmentti, joka ilmestyy vasta poikasten kasvaessa.
Keltaisen pigmentin takia yksilöt, joilla oli poikasina lähes puhtaan valkoinen taustaväri, voivat vanhetessaan saada suuriakin määriä oranssia väriä -- etenkin eturuumiiseensa. Toisaalta poikasena keskinkertaisen näköinen candycane voi kasvaessaan muuttua taustaväriltään vaaleammaksi. Vaikka kaikki yksilöt eivät saavutakaan candycanelle ideaalista punavalkoista väritystä, voivat ne silti olla kauniita eläimiä.
Taustaa
Candycanen historia yltää jo 70-luvulle, jolloin monet kasvattajat yrittivät jalostaa punavalkoista viljakäärmettä. Helpolta tuntuva tehtävä osoittautui kuitenkin pian hitaaksi ja epävarmaksi jalostustyöksi, sillä taustan oranssi väri osoittautui paljon sitkeämmäksi kuin mitä aluksi luultiin.
Glen Slemmer oli ensimmäinen, joka onnistui kehittämään punavalkoiset viljakäärmeet. Nimensä ne saivat kuitenkin Kevin Engeltä, joka osti osan Slemmerin linjasta 1980-luvun puolessa välissä. Eläinten geneettinen tausta oli epäselvä, sillä Slemmer tunnettiin hyvin emoryi-hybrideistään, eikä hän ollut vaivautunut erittelemään yksilöiden taustaa. Ilmeisesti kuitenkin osa eläimistä oli puhtaita viljakäärmeitä.
Candycanen pitkään jatkunut jalostustyö on vielä kesken, sillä jälkeläisten aikuisuuden väritys ei ole vieläkään täysin ennustettavissa.
Perinnöllisyydestä
Punavalkoisen viljakäärmeen jalostaminen vaikuttaa helpolta; otetaan vain muutama hopeataustainen miami phase ja risteytetään ne amelanististen yksilöiden kanssa. Ikävä kyllä harmaa pohjaväri ei suinkaan korvaa punaista väriä, vaan peittää sen. Niinpä monesta nopeasta projektista on tullutkin kymmenien vuosien mittainen urakka.
Osa kasvattajista on yrittänyt nopeuttaa candycanen puhtaan valkoisen taustavärityksen jalostamista risteyttämällä miami phasen ja creamsiclen keskenään. Creamsiclen Pantherophis emoryi-perimän ansiosta taustaväritys onkin muuttunut vaaleammaksi, mutta yhä useammat kasvattajat vastustavat eri lajien sekoittamista toisiinsa -- väritys pitää saada aikaan puhdasverisillä viljakäärmeillä, ei hybrideillä.
Katso myös
Miami phase (--), Amelanismi (Am), Sunglow (Am) Creamsicle (Am+Eryi)
Lähteet:
www.serpenco.com -- Candy Cane Corn Snake
Kathy Love's Corn-Utopia -- Captive-Bred Snakes Price List
The Corn Snake Manual 2000, Bill and Kathy Love, ISBN 1-882770-54-4