 Hyvälaatuinen bloodred on melko tasakuvioinen jo noin vuoden ikäisenä. Väritys kuitenkin tummenee ja voimistuu vuosien saatossa. |
Nimensä mukaisesti bloodred on viljakäärme, joka on helppo tunnistaa sen tasaisesta punaoranssista tai syvän punaisesta värityksestään. Viljakäärmeelle tyypillinen kuviointi voi olla aikuisella eläimellä lähes näkymätön; useimmiten vain kapeat ääriviivat ja pienet värierot muistuttavat kuvioinnin olemassaolosta. Bloodredin tunnuspiirteisiin kuuluu myös mustan shakkilautakuvion täydellinen puuttuminen eläinten vatsasta. Historiansa vuoksi näiden molempien piirteiden pitää näkyä eläimessä, ennen kuin sitä voidaan kutsua bloodrediksi.
Bloodredin tasainen punainen väri voi olla merkki hypererytrismistä (punaisen pigmentin epätavallisen suuresta määrästä), vaikka se periytyykin yksilöllisesti sen sijaan, että se olisi resessiivinen geeni. Koska toistaiseksi vastaavaa resessiivistä ominaisuutta ei olla löydetty, on bloodred yhä parasta mitä voit saada, ainakin jos haluat itsellesi verenpunaisen viljakäärmeen.
Värityksen kehittyminen
 Bloodred-poikasen harmaa pää ja satuloiden olemattoman kapeat reunukset ovat vihje tulevasta muutoksesta. |
Bloodred-poikaset yllättävät suurimman osan ihmisistä täydellisesti. Ne kun eivät näytä alkuunkaan samanlaisilta kuin aikuiset yksilöt. Vastasyntyneen bloodred-poikasen pää on harmaa ja siitä puuttuu lähes kaikki kuviointi. Myös satulakuvioinnin alle jäävä taustaväri on hopeanharmaa, tai olisi, jos punainen väri ei rikkoisi sitä. Satulat ovat syvän punaiset ja niitä reunustaa heikot mustat ääriviivat. Poikasten vatsa on kokonaan valkoinen ja siitä puuttuu kaikki kuviot.
Kasvaessaan poikaset saavat lisää punaista väriä ja niiden väri tasoittuu jokaisen nahanluonnin yhteydessä, kunnes ne noin viiden vuoden iässä saavuttavat aikuisuuden tasaisen värityksen. Punainen väri leviää usein myös vatsaan, peittäen lopulta suuren osan vatsasta. Kaikista yksilöistä ei kuitenkaan tule aivan tasavärisiä, sillä joskus yksilöiden kuviointi voi jäädä selvästi näkyville. Yleensä nämä eläimet ovat ulos linjattuja yksilöitä, jotka tunnistaa myös oranssiin vivahtavasta värityksestään.
Taustaa
Floridan lounaisosissa Palatkan kaupungin pohjoispuolella on paljon viljakäärmeitä, joiden väritys on melko tasainen: punaiset laikut punaoranssilla taustavärillä. 1970-luvulla Eddie Leach kiinnostui näistä erikoisen värisistä viljakäärmeistä ja jalosti 1980-luvun alkuun mennessä verenpunaisen viljakäärmeen. Suurin osa hänen eläimistään päätyi Bill ja Kathy Lovelle, jotka ryhtyivät myymään uutta värimuotoa bloodred-nimellä.
Alkuperäinen tummanpunainen bloodred-linja kärsi sisäsiittoisuudesta. Käärmeet kasvoivat hitaammin, niitä oli vaikea saada lisääntymään ja koska munia tuli usein yli 30, olivat poikaset hyvin pieniä eivätkä suostuneet syömään muuta kuin pieniä liskoja. Ikävä kyllä bloodred-ominaisuus ei periydy kovin yksinkertaisesti, mikä tekee sen ulos linjaamisesta hyvin vaikeaa. Uuden perimän ansiosta bloodred on kyllä saanut lisää elinkykyä, mutta samalla tummanpunainen väri on korvautunut lähes kokonaan oranssinpunaisella.
Perinnöllisyydestä
Suurin osa viljakäärmeen värimuodoista saadaan aikaan joko valinnan avulla tai lisäännyttämällä eri värimuotoja kantavia yksilöitä keskenään. Vaikka tuloksien saamiseen meneekin usein vähintään kaksi sukupolvea ja vaikka yleensä vain murto-osa eläimistä on halutun näköisiä, ovat pelisäännöt selvät. Tuntemalla nuo säännöt voi kuka tahansa valita oikeat eläimet ja parhaimmillaan jopa laskea poikueen eri genotyyppien (perimän) todennäköisyydet kyseisten ominaisuuksien suhteen.
Bloodred on poikkeus säännössä. Värimuoto kantaa kahta perinnöllistä ominaisuutta, joista vatsan kuvioinnin poistava ominaisuus näytti aluksi yksinkertaiselta resessiiviseltä geeniltä, mutta osoittautui myöhemmin monimutkaisemmaksi, kun ominaisuus alkoi näkyä myös ulos linjatuilla yksilöillä. Toinen, tasaisen värityksen aikaansaava ominaisuus, on sen sijaan huomattavasti vaikeampi saada periytymään, sillä siihen vaikuttaa luultavasti suurempi joukko geenejä.
Bloodredin tavallista tasaisempi väritys näkyy usein jo osassa F1-sukupolven eläimistä, sillä jälkeläisten väritys voi olla aikuisena hyvin lähellä bloodredin väritystä. Silti niiden vatsakuviointi on useimmiten normaali. Toisaalta joukossa voi olla myös eläimiä, joiden väritys on normaali, mutta joilta puuttuu vatsan kuviointi lähes kokonaan. F2 sukupolvi on monipuolisuudessaan jo aivan omaa luokkaansa ja saa kenet hyvänsä ihmettelemään, mitä ominaisuuksia mikäkin eläin kantaa. Samasta syystä jotkin ulos linjatuista bloodredeistä ei osoittaudukaan aivan nimensä veroisiksi. Sen takia osa kasvattajista vaalii alkuperäistä linjaa kaikista sisäsiittoisuuden mukanaan tuomista ongelmista huolimatta.
Katso myös
Lähteet:
www.serpenco.com -- Blood Red Corns
Kathy Love's Corn-Utopia -- Captive-Bred Snakes Price List
The Corn Snake Manual 2000, Bill and Kathy Love, ISBN 1-882770-54-4
A Color Guide to Corn Sankes 1991, Michael J. McEachern, ISBN 1-882770-15-3