 Anerytristinen viljakäärme on väritykseltään kuin vanha seepian värinen valokuva. Tämä yksilö on muistuttaa epätavallisen paljon ghostia. |
Anerytristiseltä viljakäärmeeltä puuttuu kokonaan viljakäärmeille tunnusomainen punainen ja oranssi väritys. Jäljelle jäävät harmaa, ruskea ja musta hallitsevat muuten normaalin näköistä kuviointia, minkä takia anerytristinen käärme on kuin mustavalkoinen, vähän ruskehtava kopio alkuperäisestä eläimestä. Väritykseltään se muistuttaa suuresti myös harmaata rottakäärmettä (Pantherophis spiloides) tai aroviljakäärmettä (Pantherophis emoryi).
Piirteidensä vuoksi anerytrismiä voidaan pitää amelanistisuuden vastakohtana. Siitä huolimatta värimuodon saamat lempinimet melanistinen ja musta albiino ovat molemmat tavalla tai toisella harhaanjohtavia. Melanistisuus ei tarkoita punaisen ja keltaisen puuttumista vaan huomattavasti tavallista suurempaa mustan pigmentin määrää, kun taas musta albiino on jo käsitteenä ristiriitainen. Mutta koska käytännössä on helpompi puhua mustasta albiinosta kuin anerytristisestä eläimestä, kannattaa käsitettä toki käyttää.
Selkein jäänne väreistä on nuorella anerytristisellä käärmeellä keltainen, joka muodostaa selkeät kuviot eläimen leukaan, suuta reunustaviin suomuihin sekä molemmin puolin kaulaa. Eturuumiin keltainen väri syntyy luultavasti jonkinlaisen varajärjestelmän avulla tai ruumiintoimintojen sivutuotteena, sillä kaikkialta muualta keltainen väri puuttuu kokonaan. Samat syyt voivat selittää myös sen, miksi niin monet yksilöt muuttuvat vanhemmiten kohti tasaisen ruskeaa.
Värityksen kehittyminen
 Anerytristisen poikasen upea mustavalkoinen väritys vaalenee ja haalistuu nopeasti eläimen kasvaessa. |
Anerytristiset poikaset ovat kuin mustavalkoisia versioita normaalin värisistä sisaruksistaan. Pikimustat satulat ja vaalea, hopeanhohtoinen taustaväri tekevät monista anerytristisestä poikasista aivan erityisen upean näköisiä. Aikuisille eläimelle tunnusomainen keltainen väri puuttuu anerytristiseltä poikaselta kokonaan ja alkaa ilmaantua vasta, kun käärme on noin 50 senttimetrin pituinen.
Mutta kuten kaikissa viljakäärmeen värimuodoissa, myös mustien albiinoiden värityksessä on vaihtelua, mikä tekee aikuisuuden värityksen ennustamisesta vaikeaa. Jotkin yksilöt muuttuvat vanhetessaan kauttaaltaan hyvin tummiksi, toiset taas erottuvat erityisen vaalealla värillään. Mutta ehdottomasti suurin vaikutus on keltaisen värin määrällä ja sijainnilla, sillä juuri se määrää millaiseksi anerytristisen käärmeen väritys myöhemmin kehittyy.
On myös yksilöitä, joilta puuttuu keltainen väri kokonaan. Niiden satulat ovat yleensä silmiinpistävän mustat ja pohjaväri hyvin vaalea harmaa. Tällaiset yksilöt ovat kuitenkin harvinaisia ja niitä on lähes mahdoton tunnistaa ennen aikuisikää, minkä takia ne ovat erityisen haluttuja ja arvokkaita.
Taustaa
Anerytristinen värimuoto on ilmaantunut monta kertaa luonnonvaraisissa populaatioissa. Vielä parisen vuosikymmentä sitten nämä harmaan sävyiset viljakäärmeet olivat luonnossa erittäin havinaisia, mutta nykyään on joillakin alueilla suoranainen ihme, jos sellaiseen ei törmää aika ajoin. Paikalliset ihmiset ovatkin alkaneet kutsumaan anerytristisiä viljakäärmeitä harmaiksi rottakäärmeiksi, sillä nimeä kantavaa lajia (Pantherophis spiloides) ei esiinny anerytrististen viljakäärmeiden elinalueella.
Syy mustien albiinoiden yleistymiseen löytyy todennäköisesti paikallisissa teissä, jotka on tehty murskattujen simpukankuorten ja asvaltin seoksesta. Mustan, harmaan, tummanruskean ja valkoisen sävyt tekevät käärmeistä lähes näkymättömiä saalistajille, kun ne hämärän tultua ryömivät tummien teiden yli.
Anerytristisestä värimuodosta on vähän aikaa sitten löydetty uusi muoto, jota voisi kutsua kivipestyksi (stonewashed), sillä sen vaikutus käärmeen laikkujen keskiosiin muistuttaa suuresti kivipesun vaikutusta farkkuihin. Toistaiseksi ei tiedetä, onko ominaisuuden takana uusi käärmeen kuviointiin vaikuttava geeni vai onko kyseessä uusi variaatio itse anerytrismistä.
Perinnöllisyydestä
Anerytrismi on tunnistettu yhden geenin resessiiviseksi mutaatioksi. Se johtaa punaisen pigmentin täydelliseen puuttumiseen, minkä lisäksi myös suurin osa keltaisesta värityksestä katoaa. Tullakseen näkyviin ominaisuus täytyy periä molemmilta vanhemmilta.
Anerytristisiä eli punaisen pigmentin hävittäviä mutaatioita tiedetään olevan ainakin kaksi erilaista. Tässä esitelty A-tyypin musta albiino on näistä kahdesta selvästi yleisempi. Harvinaisempaa B-tyypin anerytrismiä kutsutaan useimmiten nimellä charcoal eli kivihiili. Huomaa, että musta albiino ja charcoal ovat kahden eri geenin aiheuttamia värimuunnoksia ja risteyttämällä ne keskenään syntyy ainoastan normaalin värisiä poikasia. Onneksi lähes kaikki anerytristisinä myytävät poikaset ovat tyyppiä A, joten riski saada normaalin värisiä poikasia on pieni.
Katso myös
Normaali (--), Charcoal (Cc), Snow (Am+Ar), Ghost (Ar+Hy)
Lähteet:
www.serpenco.com -- Anerythristic Corns
The Corn Snake Manual 2000, Bill and Kathy Love, ISBN 1-882770-54-4
A Color Guide to Corn Sankes 1991, Michael J. McEachern, ISBN 1-882770-15-3