 Amelanistinen viljakäärme, jonka taustaväritys on oranssi. |
Amelanistisella käärmeellä ei ole lainkaan melaniiniksi kutsuttua pigmenttiä, minkä takia siltä puuttuu kaikki mustan, ruskean ja harmaan sävyt. Väritys ei kuitenkaan ole puhtaan valkoinen, sillä mustan lisäksi viljakäärmeellä on suomuissaan myös punaista ja keltaista pigmenttiä. Niiden ansiosta amelanistisen käärmeen satuloiden muoto säilyy pääosin ennallaan, mutta jotkin mustat kuviot, kuten vatsan shakkilautakuvio, voivat tummien värien puuttuessa muuttua lähes näkymättömiksi. Toisaalta mustan värin puuttuminen tuo jäljelle jäävät värit paremmin esiin ja siksi amelanistinen käärme on väritykseltään huomattavasti kirkkaampi kuin normaalin väriset lajikumppaninsa.
Normaaliväristen viljakäärmeiden tapaan myös amelanistisen käärmeen väritys voi vaihdella paljon yksilöstä toiseen. Jalostamalla on saatu aikaan käärmeitä, joiden väritys on lähes tasaisen punaoranssi, mutta toisaalta on olemassa myös yksilöitä, joilla on selkeästi erottuvat punaiset satulat lähes puhtaan valkoisella taustalla. Värierot syntyvät taustan sekä satuloiden keltaisten ja punaisten värisävyjen voimakkuuden vaihtelusta. Useimmiten väritys onkin jotain näiden kahden ääripään väliltä. Tavanomaisin taustaväri on oranssinvalkoinen, minkä lisäksi punaisen satulakuvion ympärille voi jäädä selkeästi erottuva valkoinen rengas muistuttamaan mustan melaniinin puuttumisesta.
Samaan tapaan kuin nisäkkäillä, on kaikilla amelanistisilla käärmeillä punaiset silmät. Sen vuoksi amelanistista viljakäärmettä kutsutaan joskus myös albiinoksi. Mutta koska viljakäärmeeltä voi yhtä hyvin puuttua myös punainen tai keltainen pigmentti, ja toisaalta koska sana albiino tulee latinan kielisestä sanasta 'albus', joka tarkoittaa valkoista, tunnetaan amelanistinen viljakäärme paremmin punaisena albiinona.
Värityksen kehittyminen
 Amelanistinen poikanen. Kuvan poikasesta tulee todennäköisesti melko oranssitaustainen. |
Amelanistiset poikaset ovat yleensä lähempänä aikuisuuden väritystään kuin esimerkiksi normaalin väriset poikaset. Siitä huolimatta perinnölliseltä taustaltaan erilaiset käärmeet muistuttavat toisiaan enemmän poikasina kuin aikuisina.
Syntyessään amelanistinen viljakäärme on punaisen-, pinkin- ja valkoisenkirjava. Kirkkaat punaiset satulat ja niiden lähes valkoiset reunukset luovat yhdessä pinkin värisen taustan kanssa lähes epäluonnollisen vaikutelman. Mutta normaaliväristen tavoin myös punainen albiino saa kasvaessaan lisää keltaista, oranssia ja punaista väriä, minkä takia käärme muuttuu vähitellen kauniimmaksi, päihittäen lopulta suurimman osan normaalin värisistä sisaruksistaan.
Vaikka amelanististen poikasten lopullista väritystä on vaikea ennustaa, voi yleensä turvallisesti olettaa, että ne muistuttavat aikuisena paljolti vanhempiaan. Poikkeuksena ovat tietenkin ne poikaset, joiden vanhemmat ovat hyvin eri näköiset. Tällöinkin kokenut harrastaja voi arvata tulevan värityksen katsomalla poikasten vanhempia ja vertailemalla pikkuisia keskenään. Mutta mitään takeita lopulliselle väritykselle ei hänkään voi antaa.
Taustaa
Juuri amelanistista värimuotoa voidaan pitää lähtökohtana nykyiselle viljakäärmeiden värien kirjolle. Innostus erilaisten värimuotojen jalostamiseen alkoi 50-luvun lopulla, kun Bernard Bechtel alkoi käyttää Pohjois-Carolinan luonnosta löytynyttä albiinoa ja sen jälkeläisiä poikasten tuottamiseen. Jälkeläisten poikaset olivat maailman ensimmäisiä kaupallisia matelija-albiinoja, sekä syy siihen, miksi niin monet ihmiset alkoivat pitää viljakäärmeitä kotonaan. Samalla albiinokäärmeet saivat yhä useammat ihmiset kasvattamaan matelijansa itse sen sijaan, että he olisivat pyydystäneet ne luonnosta -- punaiset albiinot olivat lopultakin liian arvokkaita korvattaviksi luonnonvaraisilla käärmeillä.
Valintaan perustuvalla lisäännyttämisellä on sittemmin saatu aikaan monia hyvinkin eri näköisiä albiinoja, joita on sittemmin alettu kutsumaan uusilla nimillä. Punaoranssi sunglow ja punavalkoinen candycane ovat hyviä esimerkkejä siitä, millaisia tuloksia toistuvalla valinnalla voidaan saada aikaan.
Perinnöllisyydestä
Amelanistisuus on yhden geenin aiheuttama mutaatio, joka johtaa melaniiniksi kutsutun väripigmentin täydelliseen puuttumiseen. Ominaisuus on resessiivinen, joten näkyäkseen se on perittävä molemmilta vanhemmilta.
Kaikki viljakäärmeen amelanistisuuteen johtavat mutaatiot ovat saman geenin aiheuttamia, minkä takia kahden amelanistisen käärmeen jälkeläiset ovat aina amelanistisia. Kuitenkin aina silloin tällöin voi tulla yllätyksiä, kun osa poikasista osoittautuukin aivan eri värisiksi kuin mitä niiden pitäisi olla. Tällöin niiden vanhemmat ovat kumpikin kantaneet myös jonkin toisen resessiivisen värimuodon geenejä. Yksi yllätyksistä voisi olla se, että puolet poikueesta osoittautuisikin valkoisiksi snow-käärmeiksi.
Katso myös
Normaali (--), Sunglow (Am), Creamsicle (Am+Eryi), Candycane (Am+ --/Cr), Reverse oketee (Am), Snow (Am+Ar)
Lähteet:
www.serpenco.com -- Amelanistic Corns
The Corn Snake Manual 2000, Bill and Kathy Love, ISBN 1-882770-54-4
A Color Guide to Corn Sankes 1991, Michael J. McEachern, ISBN 1-882770-15-3