 Viljakäärme on Pohjois-Amerikkalainen keskisuuri kuristajakäärme. |
Viljakäärme, Pantherophis guttatus (entinen Elaphe guttata), kuuluu kuristajakäärmeisiin, eikä sillä ole myrkkyhampaita. Kokonsa puolesta se lasketaan pieniin tai keskisuuriin käärmeisiin. Aikuisen eläimen koko voi vaihdella populaatiosta riippuen 60-150 senttimetrin välillä. Viljakäärmeen pää on pieni ja tylppäkuonoinen, ja se on vain hieman leveämpi kuin käärmeen kaula. Selässä kulkee rivi isoja satulaläikkiä, joita reunustaa musta rengas. Lisäksi kyljissä on pienempiä täpliä. Kuviot ovat väriltään punaisia, punaruskeita tai oranssinpunaisia, ja pohjaväri voi olla oranssin, ruskean tai harmaan sävyinen.
Aikaisemmin Pantherophis guttatus jaettiin kolmeen alalajiin: Pantherophis guttatus guttatus, Pantherophis guttatus rosacea ja Pantherophis guttatus emoryi. Uusimman mtDNA-tutkimuksen mukaan aikaisemmin tunnettu Pantherophis guttatus koostuu kolmesta erillään kehittyneestä lajista. Viljakäärme ja sen pienempi paikallinen muoto rosacea ovat nykykäsityksen mukaan samaa lajia, kun taas aroviljakäärme on kokonaan oma lajinsa: Pantherophis emoryi. Kolmas laji, slowinskinviljakäärme (Pantherophis slowinskii), tunnetaan parhaiten kisatchie-värimuotona.
Viljakäärmeen levinneisyysalue kattaa Yhdysvaltojen kaakoisosat. Karkeasti arvioiden alue jää Philadelphian, Miamin, New Orleansin ja Sain Louisin muodostaman nelikulmion sisälle. Aroviljakäärmettä tavataan Mississippi ja Missouri -joilta länteen aina Rio Grandelle ja Meksikon pohjoisosiin asti.
Viljakäärmeet elävät hyvin vaihtelevissa ympäristöissä, ja ne viihtyvät sekä kuivassa että kosteassa ilmastossa. Suurimmassa osassa levinneisyysaluettaan viljakäärmeet elävät hiekkaisissa mäntymetsissä sekä ruoho- ja pensasmailla. Levinneisyysalueen eteläisissä osissa ja Floridan eteläkärjen saarilla viljakäärmeiden elinympäristö on trooppista metsää ja suota. Aroviljakäärme elää enimmäkseen metsissä, kivisillä aukeilla, jokien tuntumassa, ruohomailla ja Meksikossa jopa puoliaavikoilla.
Viljakäärme on elintavoiltaan semi-fossoriaalinen eli se viettää suuren osan ajastaan maan alla. Käärmeet piileskelevät karikekerroksen ja kivien alla, ontoissa puunrungoissa, nisäkkäiden käytävissä ja kivikasoissa. Ihmisasutuksen lähellä viljakäärmeitä voi löytää viljelysmailta, puutarhoista, hylätyistä putkistoista ja jopa rakennusten perustuksista. Vaikka viljakäärme on enimmäkseen maassa elävä laji, kiipeilee se melko ketterästi. Toisinaan viljakäärmeitä on löydetty puista jopa 10 metrin korkeudelta. Viljakäärme on hämäräaktiivinen ja liikkuu enimmäkseen illalla auringon laskettua sekä toisaalta varhain aamulla.
Luonnonvaraiset viljakäärmeet puolustautuvat ahdistelijoita vastaan aggressiivisesti ja voivat ruiskaista vihollisen päälle pahanhajuista eritettä postanaalirauhasistaan. Viljakäärmeet syövät luonnossa pieniä jyrsijöitä, linnunpoikasia ja -munia, lepakoita, liskoja ja sammakoita. Poikasten ravinto koostuu lähinnä liskoista ja sammakoista.
Elinalueensa pohjoisosissa viljakäärmeet horrostavat lokakuulta maalis-huhtikuulle. Eteläisimmillä alueilla käärmeet ovat usein aktiivisia ympäri vuoden ja voivat jopa lisääntyä talvikuukausina. Tavallisesti viljakäärmeet kuitenkin parittelevat huhti-, touko- tai kesäkuussa ja poikaset kuoriutuvat heinä-syyskuussa.