Ihotulehdus
Bakteerien aiheuttamia ihotulehduksia saavat aikaan mm. liian kosteat olosuhteet (esimerkiksi jatkuvasti märkä pohjamateriaali), epähygieeninen ympäristö sekä ihovauriot ja naarmut. Tulehtuneelle iholle muodostuu paiseita, jotka saattavat hävitä paikallisesti käytettävillä antiseptisilla aineilla (esimerkiksi Betadine) sekä olosuhteiden parantuessa. Pidemmälle edenneet tulehdukset vaativat kuitenkin antibioottikuurin. Jos käärmeen hännän päähän jää nahanluonnin yhteydessä vanhaa nahkaa, voi kuivuva nahka estää verenkierron häntään ja häntä voi mennä kuolioon. Käärmeet saavat helposti palovammoja, jos terraariossa on suojaamaton lamppu tai kuumakivi (= sähköllä lämpiävä terraarioon tarkoitettu keinotekoinen kivi). Käärmeet eivät osaa varoa polttavan kuumaa pintaa, vaan saattavat tyytyväisenä lötkötellä lämmönlähteen päällä. Palovammat voivat olla hyvinkin vakavia ja saattavat tulehtua myöhemmin.
Suutulehdus
Käärmeillä melko yleisen suutulehduksen oireita ovat mm. punoittavat suun limakalvot, lisääntynyt limaneritys suussa, rahiseva hengitys, ruokahaluttomuus, suupielien turvotus ja juustomainen vaalea mössö ikenissä. Käärme voi myös näyttää siltä, ettei se saisi suutaan kiinni kunnolla. Suutulehdus voi johtua suun ja suupielien vaurioista, joita käärme voi saada esimerkiksi yrittäessään paeta terraariosta ja hingatessaan kuonoaan teräviin osiin kannessa tai seinissä. Myös elävät ruokaeläimet voivat puolustautuessaan aiheuttaa käärmeelle haavoja suuhun. Lievä suutulehdus voi parantua paikallishoidolla: vauriokohtaa penslataan laimennetulla Betadine-liuoksella ja mahdolliset eritteet poistetaan varovaisesti ikenistä. Päivittäistä hoitoa jatketaan viikon verran, kunnes uutta eritettä ei enää muodostu. Vakavammat tulehdukset vaativat lisäksi myös antibioottikuurin ja lääkärissä käynnin. Suutulehdus on syytä ottaa vakavasti, sillä hoitamattomana se voi edetä jopa leukaluihin asti.
Hengitysteiden tulehdus
Hengitysteiden tulehdukset ovat terraariossa yleisempiä trooppisilla käärmeillä, joille korkea ilmankosteus ja riittävä lämpö ovat tärkeämpiä kuin lauhkean ilmaston viljakäärmeille. Stressi, vetoisa asumus ja yleiskuntoa heikentävät tekijät (mm. loiset) voivat kuitenkin saada myös viljakäärmeen sairastumaan keuhkotulehdukseen. Oireina tulehduksessa ovat hengitysvaikeudet, syömättömyys, apatia, hengittäminen suu auki tai pää koholla sekä kuplien tai vaahdon erittyminen suusta. Keuhkotulehdus vaatii parantuakseen usein antibioottikuurin, mutta myös lämpöhoidosta on apua paranemisessa. Lämpöhoitoa annetaan siten, että potilaan sairasterraariossa pidetään ympärivuorokauden yllä tavallista korkeampaa lämpötilaa (noin 28-30 °C). Lämpöhoito tehostaa eläimen omaa vastustuskykyä, ja sitä voidaan jatkaa kerrallaan noin viikon-parin ajan. Joskus voi hengitystietulehduksen aiheuttajana myös olla virus, jolloin antibioottihoidoista ei ole apua. Virustulehduksissa ainoana hoitokeinona on tukihoito: lämpöhoito ja nesteytys.
Suolistotulehdus
Suolistotulehduksen oireita ovat ripuli, syömättömyys, epänormaalit ulosteet (veriset, limaiset ja pahanhajuiset ulosteet), oksentaminen ja nestehukka. Tulehduksen aiheuttajina voivat olla loisien lisäksi bakteerit, esimerkiksi salmonella. Tulehdukselle altistavia tekijöitä ovat stressi ja liian matalat lämpötilat. Myös liikakansoitettu terraario voi altistaa asukit suoliston tulehdukselle. Oikean ja tehokkaan hoidon takaamiseksi käärme on vietävä eläinlääkärille, joka määrää sopivaa antibioottia. Tukihoitona käytetään nesteytystä ja esimerkiksi lämpöhoitoa.