 Viljakäärme-naaraan terraarioon laitetaan munintalaatikko viimeistään nahanluonnin aikoihin. Noin 10 päivän kuluttua nahanluonnista käärme munii valkoiset munansa. |
Viljakäärmeet on helppo saada lisääntymään terraariossa. Riittää jos molempia sukupuolia, sukukypsiä yksilöitä pidetään samassa terraariossa. Jos käärmeiden ei haluta lisääntyvän, on sukupuolet aina erotettava omiin terraarioihinsa. Tietysti munitut munat voi jättää hautomatta, mutta on väärin rasittaa naarasta jokavuotisilla muninnoilla, jos munia ei kuitenkaan haudota poikasiksi. Poikasten hoitoon on myös varauduttava hyvissä ajoin etukäteen, sillä ne vaativat paljon tilaa, aikaa, ruokaa sekä rahaa. Ruoka kannattaa hankkia tai siitä kannattaa sopia ruokaeläinkasvattajan kanssa jo hyvissä ajoin etukäteen, sillä kesällä ei pinkkejä saa isompia määriä juuri mistään muualta kuin eläinkaupoista, joissa ne maksavat pahimmillaan yli 2 euroa kappaleelta.
Etenkin kesällä ja syksyllä on viljakäärmeen poikasista ylitarjontaa, minkä takia on todennäköistä, että osa poikasista jää pitkäksikin aikaa kasvattajan hoidettaviksi. Yleensä poikasten myyntiin kannattaa varata aikaa 4-6 kuukautta, mutta aika voi olla paljon pidempikin, jos poikue on ollut epätavallisen suuri. Jos olet epävarma siitä, pystytkö hoitamaan kaikkia poikasia, kannattaa osa munista pakastaa heti muninnan jälkeen. Kasvattajan työläin tehtävä kuitenkin katsoa, että jokainen eläin saa hyvän kodin sekä antaa mahdollisimman hyvät ohjeet jokaiselle uudelle käärmeen omistajalle. Tärkeää on myös auttaa ostajaa, jos hänelle tulee ongelmia tai kysymyksiä eläimen kotiuttamisen aikana.
Viljakäärmeet voivat tulla sukukypsiksi jo alle vuoden ikäisinä, mutta on turvallisinta odottaa kunnes naaras on noin kolmevuotias. Lisääntymisen kannalta ikää tärkeämpi tekijä käärmeillä on kuitenkin eläimen koko. Naaraan pitäisi olla vähintään 350 gramman painoinen ja metrin pituinen, jotta lisääntyminen olisi turvallista. Nuori suurikokoinen naaras saattaa lisääntyä ongelmitta, mutta vanhempi kitukasvuinen yksilö ei välttämättä ole valmis munimaan. Jos viljakäärmeitä lisäännytetään liian nuorina tai pienikokoisina, voi seurauksena olla hedelmöittymättömiä munia, munintavaikeuksia, vakava nestevajaus ja jopa naaraan kuolema. Naaraat menettävät yleensä painostaan muninnan aikana noin 30-50%, mikä tarkoittaa pienellä naaraalla jopa puolentoista vuoden kasvun menettämistä. Koiraan koolla ei ole kovin suurta merkitystä, mutta kovin nuori tai pieni koiras ei aina tiedä, mitä sen pitäisi tehdä naaraan kanssa, minkä takia poikaset voivat jäädä tulematta.
Viljakäärmeet lisääntyvät usein ilman suurempaa vaivannäköä, vaikka käärmeitä pidettäisiin yhdessä ympäri vuoden. Seuraavassa kerrotaan kuitenkin, miten käärmeet saadaan lisääntymään varmasti ja miten poikaset haudotaan.
Lisääntymistarkoituksiin käytettäviä yksilöitä ruokitaan hyvin loppukesän ja syksyn aikana, ja käärmeet laitetaan talvilevolle marras- tai joulukuussa. Sukupuolet kannattaa pitää erillään koko tämän ajan. Talvilevon jälkeen käärmeitä ruokitaan tavallista enemmän: suunnilleen kerran viikossa ja suuremmalla ruokamäärällä niin kauan, kun ne suostuvat syömään. Otollisin aika pariskuntien yhteenlaittamiselle ja parittelulle on hieman ennen naaraan nahanluontia tai heti sen jälkeen, jolloin naaraan hormonipitoisuudet ovat korkeimmillaan ja ovulaation mahdollisuus suurin. Ovuloiva naaras on tavallista paksumman näköinen takaruumiistaan ja munanalut voi tuntea pienenä helminauhana varovasti tunnustelemalla naarasta. Käärmeet alkavat usein parittelemaan heti kun ne on laitettu yhteen. Jos käärmeet eivät kuitenkaan parittele, kannattaa naarasta käyttää koiraan terraariossa muutaman päivän välein.
Parittelurituaalissa koiras seuraa pakenevaa naarasta, ryömii osittain naaraan päällä ja yrittää saada häntänsä naaraan hännän alle. Molemmat käärmeet värähtelevät ja hypähtelevät koko vartalon pituudelta. Jos naaras on halukas paritteluun, se pysähtyy ja kohottaa hieman häntäänsä jolloin uros pääsee työntämään toisen esiintulleista hemipeniksistään naaraan kloaakkiin (=peräaukko). Pariskunta voi olla näin kiinni toisissaan jopa 20 minuuttia, ja ne heiluttelevat häntiään rytmikkäästi ylös-alas. Jos käärmeet jätetään yhteen, ne voivat paritella kevään aikana useita kertoja. Parempi vaihtoehto on kuitenkin erottaa pari toisistaan parin päivän kuluttua ja laittaa uudelleen yhteen muutaman päivän kuluttua. Tämä toistetaan useita kertoja, mikä varmistaa hedelmöittymisen. Samaa koirasta voidaan käyttää useamman naaraan hedelmöittämiseen.
Kahden koiraan käytös on hyvin samanlaista, mutta niiden rituaali muistuttaa enemmän painia molempien käärmeiden pyrkiessä toistensa päälle. Lopulta heikompi yksilö antaa periksi ja pakenee paikalta. Jos toinen käärme -- oli se koiras tai naaras -- törmäilee paniikissa terraarion lasiin, kannattaa käärmeet erottaa toisistaan, kunnes tilanne on rauhoittunut.
 Hedelmöittyneet ja hedelmöittymättömät munat on helppo erottaa toisistaan. |
Raskaana olevat naaraat syövät yleensä hyvin noin kuukauden nahanluonnista, jonka jälkeen useimmat yksilöt aloittavat paaston. Paastoa jatkuu munintaan asti, joka ajoittuu yleensä noin 8 viikon päähän edellisestä nahanluonnista. Hedelmöittymisen tarkkaa ajankohtaa on usein mahdoton määrittää, koska naaraat voivat todennäköisesti säilyttää spermaa elinkykyisenä jopa kuukausia. Yleensä 7-14 päivää ennen munintaa naaras luo nahkansa. Viimeistään tällöin pitäisi terraarioon laittaa munintalaatikko, joka sisältää kosteaa materiaalia, esimerkiksi turvetta tai rahkasammalta. Munintalaatikoksi käy muovipurkki, jonka sisään mahtuisi kaksi naaraan kokoista käärmettä samaan aikaan. Laatikon kanteen tehdään myös kahden käärmeen mentävä aukko. Naaras voi olla ennen munintaa hyvin levoton ja kiertää ympäri terraariota etsimässä sopivaa munintapaikkaa. Kun sopiva paikka löytyy, se rauhoittuu ja viettää siellä suurimman osan ajasta. Munien määrä riippuu paljon naaraan koosta, iästä sekä perinnöllisestä taustasta. Pienikokoinen tai ensimmäistä kertaa muniva käärme voi saada vain muutaman munan, kun taas iso naaras voi munia jopa 40 munaa. Tavallisesti munia tulee kerralla 10-25 kappaletta.
 Munat haudotaan kosteassa vermikuliitissa tai rahkasammaleessa. |
Munat haudotaan kosteassa vermikuliitissa (1:1 vettä ja vermikuliittia painon mukaan) 28-31 asteessa. Munalaatikon seiniin ja kanteen tehdään muutamia reikiä riittävän ilmanvaihdon takaamiseksi. Munat tarttuvat toisiinsa kiinni pian muninnan jälkeen, joten jos munat löydetään riittävän aikaisin, kannattaa niitä vähän erotella toisistaan. Munat irtoavat helpoiten toisistaan tiputtelemalla munien väliseen saumaan vettä ja vääntelemällä munia varovaisesti irti toisistaan. Usein munat ehtivät kuitenkin jämähtämään kiinni toisiinsa, jolloin niiden erotteleminen on mahdotonta rikkomatta munia. Tällöin koko munarypäs haudataan osittain vermikuliittiin. Toisistaan irrotetut munat asetetaan vierekkäin niin, että noin puolet munasta jää näkyville. Muista merkitä jokaisen munan yläpuoli lyijykynällä ennen kuin alat kääntelemään niitä, sillä munat pitää aina asettaa vermikuliittiin samoin päin kuin ne olivat käärmeen munittua!
Hedelmöittymättömät munat on hyvä irrottaa hedelmöittyneistä, sillä ne saattavat homehtua haudonnan aikana. Ne on helppo erottaa hedelmöittyneistä munista, sillä ne ovat keltaisia, pitkulaisia ja tahmeita. Lisäksi ne lähtevät helposti irti muista munista. Pakollista näiden munien poistaminen ei kuitenkaan ole, sillä hyvissä olosuhteissa terveiden munien vastustuskyky suojaa niitä hometta ja pilaantumista vastaan.
Poikaset kuoriutuvat keskimäärin 60 päivässä, jos haudontalämpötila on ollut noin 29 astetta. Muutamia päiviä ennen kuoriutumista munat saattavat painua lommoille tai niihin voi tulla pieniä halkeamia, mikä on täysin normaalia. Jos munat kutistuvat jo aiemmassa vaiheessa, johtuu se kuivumisesta, ja silloin vermikuliittiin täytyy lisätä hiukan vettä munien ympärille. Poikaset voidaan majoittaa jokainen omaan pieneen boksiinsa tai muutaman yksilön ryhmiin. Poikaset luovat nahkansa ensimmäisen kerran noin viikon ikäisinä, minkä jälkeen niille voi tarjota ensimmäisen aterian.