 Viljakäärmettä on helppo käsitellä. |
Useimmat viljakäärmeet tottuvat nopeasti ihmiseen ja ovat melko rauhallisia käsiteltäessä. Viljakäärme ei kuitenkaan lötkötä paikoillaan samaan tapaan kuin monet pytonit ja boat. Terraariosta pois otettu viljakäärme on yleensä aktiivinen ja pysyttelee jatkuvasti liikkeellä tutkien uutta ympäristöään. Erityisen mielenkiintoisia tuntuvat olevan esimerkiksi sohvassa olevat kolot, joihin käärmettä ei saa päästää menemään. Viljakäärme on kiinnostunut myös kaikista vastaan tulevista esineistä ja takertuu niihin kiinni heti ensimmäisen tilaisuuden tullen.
Viljakäärmeen käsittely on yleensä kiinteä osa sen hoitoa. Käärmettä joudutaan usein siirtämään siivouksen aikana sekä ruokinnan yhteydessä. Myös nahanluonnin jälkeen ja muninnan aikana käärme olisi syytä tarkistaa, minkä takia käsittelyn olisi hyvä sujua tottuneesti ja rauhallisesti. Käärmeen käsittely ei poikkea kovinkaan paljoa esimerkiksi pieneläinten käsittelystä ja siksi aikaisempi kokemus eläinten parissa on hyödyksi.
Käsittely pitää aina tehdä käärmeen ehdoilla. Se kannattaa ajoittaa joko aamuun tai iltaan, jolloin käärmeet ovat itse aktiivisimmillaan. Turhaa joka päivä toistuvaa käsittelyä kannattaa kuitenkin välttää, sillä käsittely on lähes aina stressaavaa itse käärmeelle. Eläimen olisi saatava olla rauhassa ainakin pari päivää ruokailun jälkeen sekä nahanluonnin aikana, jolloin se on haavoittuvaisimmillaan.
Käsittelytapahtuma
Ennen eläimen käsittelyä kannattaa aina pestä kädet, mieluiten ilman saippuaa. Hikiset kädet vaikeuttavat käärmeen liikkumista ja toisaalta vieraat hajut voivat aiheuttaa käärmeessä puolustautumis- tai saalistusreaktion.
Viljakäärme nostetaan terraariostaan mahdollisimman hellävaraisesti, mutta päättäväisesti. Käärmettä kannattaa lähestyä niin, että se näkee käden. Nopeat tai äkkinäiset liikkeet saavat käärmeen varuilleen, joten niitä kannattaa välttää. Liikettä ei kannata myöskään pysäyttää kokonaan, sillä petoeläimet pysähtyvät usein juuri ennen hyökkäystä. Viljakäärmeet siirtyvät välillä hyvinkin nopeasti pois lähestyvän käden alta. Silloin käärmeen kannattaa antaa olla rauhassa. Jos arka tai kättä väistävä käärme pitää saada ulos terraariosta esimerkiksi siivousta tai ruokintaa varten, olisi hyvä, jos käärme saisi itse tulla ulos terraariosta avattujen ovien kautta.
Viljakäärmettä käsiteltäessä pitää sen ruumista tukea molemmilla käsillä ja antaa käärmeen pään liikkua ja tutkailla rauhassa ympäristöään. Käärmeen annetaan liukua käsien läpi, ja eläimen edetessä siiretään vapautuva käsi aina uudelleen eturuumiin alle. Jos käsittely on hankalaa tai sinusta tuntuu, etteivät kädet riitä, voi käärmettä pidellä istuttaessa osittain polvien päällä tai antaa sen luikerrella ylävartalolla ja kaulalla. Koko ajan pitää kuitenkin varmistaa käsillä, ettei käärme pääse tippumaan tai karkaamaan.
Viljakäärmeet voivat olla poikasina ja keskenkasvuisina arkoja tai säikkyjä, ja saattavat käteen otettaessa säntäillä paniikissa sinne tänne. Tällaisen yksilön käsittelyyn tottuminen aloitetaan varovaisesti, ensin vaikka vain kerran viikossa muutamia minuutteja kerrallaan. Oikea käsittelytapa on pitää arkaa eläintä sormien välissä niin, että se pääsee helposti liikkumaan samaan aikaan kuin ote estää poikasta hyppäämästä alas lattialle. Samasta syystä käärmettä kannattaa käsitellä lähellä lattiaa, kaukana seinistä ja muista esineistä. Vähitellen eläintä voidaan käsitellä useammin ja käsittelyaikaa voidaan pidentää.
Viljakäärmettä käsiteltäessä pitää huomioida se, että ihmisen iho (34-36 °C) on paljon käärmeen optimilämpötilaa (27 °C) korkeampi. Ennen pitkää käärme lämpenee yli oman optiminsa. Kun viljakäärmeen olo muuttuu tukalaksi, se alkaa usein liikkumaan vilkaammin ja pyrkimään pakoon. Viimeistään tällöin eläin olisi syytä palauttaa omaan terraarioonsa. Pienet poikaset lämpenevät nopeammin kuin isot, minkä takia niitä ei kannata käsitellä kuin muutamia minuutteja kerrallaan.
Käsittelyn jälkeen pitää aina muistaa pestä kädet huolellisesti, koska useimmat käärmeet kantavat salmonellaa, joka leviää niiden ulosteiden mukana. Salmonella kuuluu käärmeen omaan bakteerikantaan, eikä se yleensä aiheuta haittaa itse eläimelle. Ihmiselle salmonella tarttuu vain suun kautta, esimerkiksi silloin, kun ruokaa valmistetaan tai syödään saastunein käsin. Salmonellan tartuntariski voidaan kätevästi minimoida huolehtimalla henkilökohtaisesta hygieniasta ja opettamalla myös lapset pesemään kätensä.
Pureminen
Lemmikkiviljakäärmeet eivät yleensä pure ihmistä, vaan niiden ensisijaisena puolustuskeinona on pakeneminen. Ainoastaan ruokintatilanteessa käärme saattaa epähuomiossa napata käteen, mikäli ruoka annetaan suoraan kädestä tai jos kädet haisevat ruokaeläimiltä. Purruksi tulemisen riski voidaan kuitenkin helposti poistaa tarjoamalla ruoka pitkävartisista pihdeistä ja pesemällä kädet ennen käärmeen käsittelyä. Puolustukseksi purevilla viljakäärmeillä voi olla menneisyydessään traumaattisia kokemuksia käsittelystä (esimerkiksi liian kovakourainen käsittely) tai käärmettä ei ole käsitelty lainkaan nuorempana. Myös loiset voivat lisätä eläimen aggressiivisuutta. Jos käärme on purevaa sorttia, niin käsiteltäessä ja terraariota siivottaessa voidaan pitää vaikka nahkahansikkaita. Jos käärme puree, ei kättä saisi vetäistä refleksinomaisesti pois, koska käärmeen hampaat voivat katketa ja aiheuttaa sille vakavan suutulehduksen. Käärmeen annetaan irroittaa leukansa itse tai ne voidaan varovaisesti vääntää auki.