Kotiin kuljetus
Poikasen kuljettamiseen soveltuu erinomaisesti pieni rei'itetty (< 3mm reikiä) pakasterasia tai laatikko. Rasiaan laitetaan rytistettyä WC- tai talouspaperia, jonka lomaan käärme voi piiloutua. Isomman käärmeen kuljettamiseen soveltuvat vähän isommat rasiat, kuten muovinen irtokarkkirasia. Rasian kansi pitää aina teipata tiukasti kiinni jokaiselta sivulta. Kesäaikaan rasian voi kuljettaa vaikka tavallisessa laukussa, mutta talvella tai viileällä ilmalla (alle 15 °C) rasia laitetaan kylmälaukkuun, johon laitetaan haalealla vedellä (alle 35 °C) täytetty pullo toiselle sivustalle. Lämpövesipulloa ei saa laittaa pohjalle niin, että käärmeen rasia on kokonaan sen päällä, koska lämpötila voi nousta rasiassa liian korkeaksi. Vesi ei myöskään saa olla liian kuumaa, koska lämpötila suljetussa kylmälaukussa nousee hyvin nopeasti hengenvaarallisen korkeaksi eläimelle. Lyhyillä matkoilla voidaan lämpövesipullo jättää kokonaan pois. Myös kesäkuumalla kuljetettaessa pitää huolehtia siitä, ettei lämpötila nouse liikaa. Lämpötilan laskeminen onnistuu samalla tapaa kuin nostaminenkin, eli vesipullon avulla. Lämpömittari kuljetuslaatikossa auttaa arvioimaan lämpötiloja. Jos kuljetus kestää yli vuorokauden, voidaan rasiaan tiputella vesitippoja käärmeen pään kohdalle tai yhteen nurkkaan, jolloin sillä on mahdollisuus juoda tipoista.
Kotiutus
Käärme voidaan laittaa uuteen terraarioonsa avatussa kuljetusrasiassa ja antaa eläimen itse tulla rasiasta ulos. Vaihtoehtoisesti käärme voidaan varovaisesti nostaa rasiasta terraarioon. Usein viljakäärme tutkii uuden terraarionsa heti läpikotaisin, ennen kuin rauhoittuu sopivaan piilopaikkaan. Hyvin arat yksilöt voivat toisaalta mennä suoraan piiloon, eivätkä aluksi näyttäydy kuin korkeintaan hämärän tultua. Käärmeen annetaan olla rauhassa uudessa terraariossaan ainakin kolme päivää, ennen kuin sille tarjotaan ensimmäisen kerran ruokaa. Noin viikon kuluttua saapumisesta voidaan käärmettä alkaa totuttaa käsittelyyn: aluksi lyhyitä aikoja kerrallaan ja ehkä kerran-pari viikossa. Varsinkin pienet käärmeenpoikaset saattavat olla aluksi arkoja ja piilottelevaisia. Rohkeus lisääntyy kuitenkin yleensä iän ja koon karttuessa, ja käärme on enemmän esillä ja liikkuu monesti päivisinkin.