 Salamantereiden munia ja toukkia voi kasvattaa esimerkiksi muovisiin säilytyslaatikoiihn perustetuissa poikasaltaissa. |
Kun munat kouriutuvat toukiksi, tulee toukkien hoitoa jatkaa erillisessä kasvatusaltaassa, samaan tapaan kuin munia kasvatettiin. Tokkien kasvatusaltaaksi käy mikä tahansa vettä pitävä astia, josta ei liukene veteen myrkkyjä. Astian tulisi mielellään olla melko laakea, sillä veden on pysyttävä hapekkaana. Mitä suurempi veden pinnan pinta-ala on, sitä enemmän veteen liukenee happea. Muutoin astian koko riippuu siitä, miten paljon toukkia altaassa elelee ja missä kehitysvaiheessa ne ovat. Suuret, vilkkaasti liikkuvat ja lähellä muodonmuutosta olevat toukat vaativat luonnollisesti enemmän tilaa kuin juuri kuoriutuneet ja paikallaan pysyttelevät pikkutoukat. Jos poikasia on kymmenen-parikymmentä, voi niitä kasvatella vaikka pinta-alaltaan noin 30 x 50 cm kokoisessa altaassa. Suurempaa määrää varten altaan kokoa tulee kasvattaa määrää vastaavasti.
Lämpötilaltaan ja muilta vesiolosuhteiltaan kasvatusaltaan tulee vastata aikuisten eläinten allasta. On osoittautunut hyväksi käytännöksi ottaa kasvatusaltaan vesi aikuisten altaasta, jolloin se varmasti on oikeanlaista ja automaattisesti jonkin aikaa hanasta tulonsa jälkeen seissyttä. Lisäksi tällä tavoin kasvatusaltaaseen kulkeutuu eläinplanktonia, joia toukat voivat käyttää ruokanaan. Mitään sen ihmeellisempää sisustusta toukat eivät altaaseensa tarvitse. Korkeintaan muutaman piilopaikan pohjalle, mutta kaikessa on pidettävä etusijalla helppo puhdistettavuus. Valaisinta ei tarvita kuin korkeintaan vesikasvien hengissä pitämiseksi.
Vastakuoriutuneet toukat vaativat hyvin pientä elävää ruokaa. Esimerkiksi eläinplanktonia on helppo kasvattaa itsekin: litran lasipurkki täytetään vedellä ja veteen laitetaan jokin kasvinpalanen, kuten salaatinlehti tai banaaninkuori. Kun purkki on saanut seistä lämpimässä paikassa muutaman päivän, ilmaantuu veteen eläinplanktonia, "likoeläimiä". Salamanterintoukkien ruokinta hoituu lorauttamalla purkista pieni määrä vettä, vain pari tippaa kerrallaan, kasvatusaltaaseen.
Toinen hyvä vaihtoehto ensimmäiseksi ruoaksi ovat artemian ensivaiheen pienet tuokat. Eläviä artemian munia voi ostaa akvaariokapasta,ja niistä saa vuorokaudessa kasvatettua pienenpieniä toukkia joita salamanterinpoikaset syövät mielellään. Artemian kasvatuksessa on omat niksinsä, joten kannattaa pyytää elänkaupasta myös niiden kasvatusohjeet. Tai etsiä ne valmiiksi akvaarikirjoista tai netistä. Jos ohjeissa mainitut ihmastimet ja muut härvelit tuntuvat liian hankalilta, on hyvä tietää että artemian saa kuoriutumaan pelkässä matalassa suolavedessäkin ilman ilmastimia. Kuoriutumisprosentti vain on aavistuksen huonompi kuin ilmastimen kanssa. Olen itse ruokkinut nelikymmenpäisenkin salamanteritoukkalauman tällä tavalla, joten ilmankin ilmastinta on mahdollista pärjätä.
 Miekkahäntätuliliskon muutaman viikon ikäinen tuokka. |
Kasvaessaan suuremmiksi toukat alkavat vaatia tukevampaa sapuskaa. Poikasten koon mukaan niille voi tarjota erilaisia ötököitä, ja melko pian ne ovat jo niin suuria että pystyvät syömään pakastettuja sääksentoukkia ja muita pakasteita, samaa ruokaa jota aikuisillekin voi syöttää. Sopivan kokoisen ruokaeläimen valinnassa kannattaa käyttää maalaisjärkeä ja tarkkailla minkä kokoista ruokaa tuokat mieluiten syövät. Yleensä toukat oppivat syömään myös kuollutta ruokaa, jolloin pakasteetkin uppoavat niihin mainiosti.
Ruokinnan lisäksi toinen säännöllinen, jopa päivittäinen hoitotoimi on syömättömän ruoan ja ulosteiden poistaminen pohjalta, ja samalla veden osittainen vaihtaminen. Näppärimmin tämä onnistuu ohuella lapolla, jolla pohjalla lilluvan moskan voi varovasti imuroida toukkien seasta niitä paljoakaan häiritsemättä. Samalla kasvatusaltaasta imeytyy pois noin neljäsosa vedestä, ja se korvataan uudella, miellään aikuisten altaasta otetulla vedellä. Näin osittainen vedenvaihto tulee hoidettua samalla pohjan puhdistamisen kanssa.
Toukat kehittyvät yksilöllisesti eri vauhdilla, ja kun joukossa voi olla eri aikoina munittuja yksilöitä voivat erot koossa ja kehitysvaiheessa poikasten kesken olla suuriakin. Kaikista suurimmat ja pienimmät toukat kannattaa kasvattaa eri altaissa jotteivat suuremmat syö pienempiä. Lisäksi jos altaassa on ahdasta alkavat toukat käyttäytyä aggressiivisesti ja purra toisiaan jalkoihin ja häntään. Pahimmassa tapauksessa suuremmat voivat purra pienemmiltä jalkoja poikki tai hännänpään repaleille. Vammat voivat parantua itsekseen, mutta jos niitä ilmenee on toukat heti jaettava koon mukaan useampaan altaaseen. Lisäksi jakamisella saavutetaan se, että jokaisella toukalla on käytettävissään enemmän tilaa. Eläinten kasvaessa tilan tarve kasvaa niiden mukana.
 Toukat muuttavat väriään yksilöllisesti valaistus-, ja muiden olosuhteiden sekä mielialansa mukaan. |
Salamanterintoukat pystyvät muuttamaan väritystään yksilöllisesti valaistus- ja muiden olosuhteiden mukaan. Niinpä jonain päivänä joukossa voi olla hyvinkin vaaleita eläimiä, mutta seuraavana päivänä kaikki ovat taas normaalin tummia. Suurimmilla toukille jo näkyvän aikuiskuvioinin väri ei muutu nopeassa tahdissa, vaan se pysyy samanvärisenä on pohjaväri mikä tahansa. Itse kuviointi voi kuitenkin pitkällä aikavälillä muuttua, eikä sitä voi pitää varmata tuntomerkkinä tuokkien tai poikasten yksilölliseen tunnistamiseen.
Kolmen- viiden sentin mittaisiksi kasvettuaan toukat käyvät läpi muodonvaihdoksen, minkä jälkeen ne nousevat maalle. Kuivalla maalla ne viettävät joitakin kuukaisia tai jopa joitakin vuosia ennen kuin siirtyvät takaisin veteen, usein loppuiäkseen. Nuorten salamantereiden hoitamista käsitellään omalla sivullaan.
Katso myös kuvasarja toukan kehitysvaiheista.