 Paramesotriton chinensis -lajiryhmän edustaja, tarkka laji tuntematon. Tuntomerkkeinä karhea iho ja tummemmat läiskät selkäpuolella. |
Paramesotriton chinensis (kiinanvesilisko) on kaikista suvun lajeista muuntelevin. Kun vielä lisäksi lajeja P. hongkongensis, P. guangxientis, ja P. fuzhongensis pidetään toisinaan sen alalajeina ja lajit muutoinkin ovat hyvin samannäköisiä on tähän ryhmään kuuluvan salamanterin tarkan lajin selvittäminen usein mahdotonta ilman eläimelle suoritettavaa ruumiinavausta ja asiantuntijan tietämystä. Luonnossa myös elinalue on tärkeä tuntomerkki eri lajien välillä, mutta eläinkaupasta ostetusta salamanterista tätä tietoa yleensä ei ole tarjolla. Niinpä nämä lajit käsitellään tässä yhtenä kokonaisuutena.
Kiinanvesiliskot ovat selkäpuolelta perusväriltään ruskeita. Selkäpuolella saattaa esiintyä erilaisia tummia laikkuja tai läiskiä tai punertavia juovia ja viivoja. Vatsapuoli on suvulle tyypillsesti musta- punakuvioinen. Laajasta vaihtelusta ja useammasta lajista johtuen värityksessä voi olla suuriakin eroja aina harmaasta hyvinkin tummiin eläimiin. Lisääntymisaikaan joidenkin lajien koiraille kehittyy hännän sivuille vaalea juova. Iho on kaikilla lajeilla erityisen epätasainen ja nystyräinen, mutta tässäkin on runsaasti vaihtelua. Salamanterin pituus vaihtelee lajista riippuen 15 ja reilun 20 sentin välillä.
Luonnossa lajit asuvat vuoristopuroissa ja lammissa joissa lämpötila ei useinkaan kohoa yli 20 asteen. Niipä yleissääntönä voidaan näille lajeille pitää 20 asteen lämpötilarajaa jonka yli veden lämpötilan ei pitäisi päästä kovin usein nousemaan. Alaraja kesällä on noin 15 astetta. Talvella talvilevon aikaan lämpötila saa laskea 7 asteen tietämille.
Tämän ryhmän eläinten on raportoitu toisinaan olevan aggressiivia toisiaan kohtaan, joten niitä ei pidä asuttaa kovin montaa pieneen altaaseen ja altaan pohjalla tulee olla tarjolla runsaasti piilopaikkoja.