 Paramesotriton caudopunctatus. |
Paramesotriton-suku (kiinanvesiliskot) on Kiinassa, Hong Kongissa, Vietnamissa ja Laosissa tavattava salamanterisuku. Sen edustajille tyypillisiä piirteitä ovat tukeva ruumiinrakenne, suhteellisen suuri koko, voimakkaat jalat ja häntä, kolmiomainen pää ja karhea iho. Vatsapuoli on, kuten muillakin aasianvesiliskoilla yleensä kirkkaan punaisen tai keltaisen ja mustan kuvioima. Monilla Paramesotriton-lajeilla silmän läpi kulkee vaakasuora musta juova jollaista ei esiinny Cynops- tai Pachytriton-salamantereilla.
Suvussa on viidestä seitsemään lajia, riippuen siitä ketä taksonomia kuuntelee. Amphibian Species of the World-tietokanta listaa kuusi lajia (Paramesotriton caudopunctatus, P. chinensis, P. deloustali, P. fuzhongensis, P. guanxiensis ja P. laoensis). Monissa lähteissä myös P. hongkongensis luetaan omaksi lajikseen eikä P. chinensis-alalajiksi. Joissain lähteissä myös P. fuzhongensis ja P. guanxiensis lasketaan P. chinensis-lajin alalajiksi, joten muutoinkin suvun luokittelu kaipaa vielä työtä ennenkuin lajien suhteet toisiinsa saadaan lopullisesti selvitettyä.
Sekavan taksonomian lisäksi erot erityisesti manner-kiinan lajien välilä ovat pieniä. Koska myös lajinsisäinen muuntelu on suurta, ei tavallinen tarraarioharrastaja aina voikaan olla varma siitä mitä lajia omat Paramesotriton-salamanterit lopulta ovat. Tarkkaan lajimääritykseen tarvittaisiin usein tieto eläimen alkuperästä, asiaan perehtynyt taksonomi-herpetologi ja mahdollisesti eläimelle suoritettava ruumiinavaus.
Suomalaisissa eläinkaupoissa ehdottomasti yleisin suvun laji on P. hongkongensis, mutta myös muita P. chinensis-ryhmän lajeja voi akvaarioliikkeistä bongata. Aivan viimeaikoina Suomeen on tullut myös P. caudopunctatus-yksilöitä jotka on helppo erottaa muista lajeista värityksensä perusteella.
Luonnossa valtaosa lajeista elää erilaisissa seisovissa tai rauhallisesti virtaavissa vesissä. Niinpä samalla tavalla sisustettu akvaterraario kuin Cynops-tuliliskoillakin kelpaa mainiosti asunnoksi. Paramesotriton-lajit ovat kooltaan sukulaisiaan suurempia, joten pohjapinta-alaa tulee kuitenkin olla enemmän. 15-20 cm veden syvyys riittää mainiosti näillekin eläimille. Samoin ruokaeläimiksi suurille yksilöille eivät enää riitä hyttysentuokat, vaan ravinnossakin on siirryttävä numeroa järeämpään ötökkään; lieroihin, sirkkoihin ja muihin suurempiin ruokaeläimiin. Valtaosa lajeista viihtyy parhaiten kun lämpötila pysyy 20 asteen alapuolella, mutta osa tulee sub-trooppisiksi laskettavilla alueilla, joten niiden kohdalla lämpötila voi ajoittain nousta hieman 20 asteen yläpuolellekin.