 Ruskomelahäntä (Pachytriton labiatus). Kuvassa näkyvät suvulle tyypillisistä piirteistä kuonon muoto, sileä iho ja pitkulainen ruumiinmuoto. |
Pachytriton labiatus (ruskomelahäntä(vesilisko)) lienee Suomessa suvun kahdesta lajista yleisempi. Sen selkäpuoli on suklaan-, tai tumman ruskea ja kyljissä voi olla punaisia tai oransseja juovia. Iho on sileä, kuten suvulle on tyypillistä. Vatsa on musta ja siinä on punaisia tai oransseja laikkuja. Häntä on yhtä pitkä tai pidempi kuin ruumis, ja usein suvulle tyypillisesti korkea, melamaisen muotoinen. Näin ei kuitenkaan ole läheskään aina. Jalat ovat tanakat ja varpaat erityisesti takajaloissa niin lyhyet että ne voivat näyttää jopa räpylämäisiltä.
Varpaiden mahdollinen räpylämäisyys on eräs tuntomerkki suvun lajien toisistaan erottamiseksi. P. labiatus on myös solakampi ja pienempi kuin suvun toinen laji P. brevipes. P. labiatus saavuttaa yleensä korkeintaan 15 sentin kokonaispituuden. Koiraille ilmestyy lisääntymisaikana häntään vaalea juova joka kulkee hännän tyvestä aina sen päähän saakka.
Aikuiset ruskomelahännät elävät virtaavissa vesissä ja ovat lähes täysin akvaattisia. Muodonvaihdoksen läpikäyneet nuoret eläimet elävät ilmeisesti luonnossa jonkin aikaa maalla, mutta akvaario-oloissa niitä on kasvatettu myös täysin akvaattisessa ympäristössä.
Lajia tavataan kahdella erillisellä alueella Kiinassa Guizhoun, Guangxin, Etelä-Hunanin ja Zhejiangin maakunnissa. Guangxissa ja Hunanissa sitä tavataan tietyin paikoin samoilla alueilla kuin P. brevipes-lajiakin. Eri tutkijoiden esittämät tiedot lajien tarkasta levinneisyydestä ovat kuitenkin keskenään ristiriitaisia, ja tarkka Pachytriton-lajien levinneisyys onkin vielä tuntematon.