Cynops-suvun salamanterien määrittämisestä

Cynops-suvussa on 7 lajia. Ne voidaan jakaa 4 lajiryhmään.

1. C. orientalis -ryhmä
2. japanilaisten lajien ryhmä (C. pyrrhogaster ja C. ensicauda)
3. C. wolterstorffi-kompeksi (C. wolterstorffi, C. cyanurus ja C. chenggongensis)
4. C. orphicus, joka mahdollisesti voi olla kokonaan oma sukunsa.

Näistä ryhmistä terraariohoidokkina yleisin on C. orientalis, mutta myös japanilaisen ryhmän lajeja (Cynops pyrrhogaster ja Cynops ensicauda) näkee silloin tällöin kaupan suomalaisissa eläinkaupoissakin. Eläinkaupiaat eivät aina tiedä mitä he ovat myymässä, joten useimmiten ostajan vastuulle jää tunnistaa ostamansa laji. Seuravassa esitetään muutamia piirteitä joiden avulla suomalaisessa eläinkaupassa tavatuista Cynops-lajeista voi määrittää oman eläimensä lajin.

	Cynops orientalis	Cynops ensicauda	Cynops pyrrhogaster
Suomenkielinen nimi (muita lajista käytettyjä nimiä)	Kiinankääpiötulilisko (tulilisko)	Miekkahäntätulilisko (keltavatsatulilisko, keltavatsasalamanteri, pantterisalamanteri, leijonasalamanteri, kultatomutulilisko)	Japanintulilisko
Yleisasu ja kokonaispituus täysikasvuisena	Tumma, lähes musta salamanteri jonka vatsassa on punaisia laikkuja. Pituus alle 10 cm.	Pitkähäntäinen tumman ruskea salamanteri jonka selässä ja vatsassa on keltaista tai oranssia kuviointia. Pituus 8-16 cm.	Tumman suklaan ruskea salamanteri jonka punaisten kuvioiden seassa usein erottuu sinertävää sävyä. Pituus 9-13 cm.
Selkäpuolen väritys	Selkäpuoli on tumma, lähes musta. Jos siitä jonkin värin haluaa löytää, olisi väri ehkä tumma sinertävä. Kuviointia selkäpuolella on harvoin, ja silloinkin sitä on vähän. Kyljillä ja hännässä kulkevat rauhasrivit voivat näkyä vaaleina täplinä. Punaista esiintyy korkeintaan jalkojen tyvissä ja sormien päissä, aina ei niissäkään.	Pohjaväri on tumman ruskea. Selässä voi kulkea vatsan oranssin tai keltaisen värisiä juovia tai katkoviivoja. Viivojen määrä ja paksuus voivat vaihdella runsaasti, joten katso kaikki tällä sivulla olevat kuvat lajista nähdäksesi erilaisia variaatioita. C. e. popei alalajilla on selässään kullan värisiä kuviointia, joka usein esiintyy epäsäännöllisesti yhteen kerääntyneinä pistejoukkoina. Alalajin lempinimi "kultatomu" kuvaa kuviota melko hyvin. Muilla Cynops-lajeilla ei vastaavaa kultakuviota esiinny.	Pohjaväri on ruskea, usein hyvin tumma sellainen. Selässä voi kulkea vatsapuolen punaisen/oranssin värisiä juovia. Joskus ruskeassa selässä on siellä täällä tummempia kohtia.
Vatsapuoli	Vatsa on punainen tai oranssi ja siinä on mustia läiskiä.	Vastan kuviointi on hyvin vaihteleva. Mustan lisäksi siinä voi olla keltaista tai oranssia joka muodostaa jonkinlaista kuviointia.	Vatsa on musta ja siinä on punaisia tai oransseja kuvioita. Tyypillisesti kuviot ovat pienen pieniä punaisia pisteitä kuten yllä olevassa kuvassa, mutta myös muunlaista kuviointia voi esiintyä.
Häntä	Häntä on suunnilleen ruumiin mittainen ja yhtenäisesti selkäpuolen värinen. Korkeintaan kyljeltä jatkuvat vaaleat rauhaspisterivit voivat jatkua hännässä. Hännän alaosa on vatsan punertavan värinen. Hännän pää on melko pyöreä. Koiraalle ei lisääntymisaikaankaan ilmesty häntään lisäkuvioita.	Selän väritys ja kuviointi jatkuvat hännässä, ja hännän alapuoli on vatsan värinen. Hännän pää on pyöreä. Koiraan häntään ilmestyy lisääntymisaikaan sinertävän-harmaa raita. Naaraan häntä on erityisen pitkä, kuin miekan terä.	Häntä on pohjaväriltään ruskea ja erityisesti sen alaosassa voi olla punertavia, tummia tai sinertäviä kuvioita. Hännän alapuoli on vatsan värinen ja hännän pää on terävä. Hännän väritys korostuu koirailla erityisesti lisääntymisaikaan, ja silloin häntä voi muuttua hyvinkin kirkasväriseksi. Samoin koiraan hännänpää muuttuu lisääntymisaikaan hyvin teräväksi, päältään lähes rihmamaiseksi.
Korvallisrauhasen muoto	Korvallisrauhanen on matala ja pyöreä. Kumpumainen.	Korvallisrauhanen on pitkänomainen, mutta ei eritysen ulkoneva.	Korvallisrauhanen on pitkänomainen ja ulkoneva. Muistutaa hieman pientä ohimoon kiinnitettyä siipeä. Myös kaulalla, korvallisrauhasen alapuollella näkyy koirailla usein selkeä pullistuma.
Selän muoto	Selkäpuoli on pyöreä ja laeltaan tasainen.	Selän laella kulkee selkeä harjanne. Kyljet ovat melko pyöreät.	Selän laella kulkee selkeä harjanne. Myös kyljillä kulkee matalammat harjanteet.
Ihon tasaisuus	Iholla on pieniä nystyröitä.	Iholla on hyvin pieniä nystyröitä jotka eivät kauempaa katsoen erotu.	Iholla on selkeitä suuria nystyröitä.

Salamanteria määrittäessä on hyvä muistaa että kaikki tuntomerkit eivät näy kaikilla yksilöillä yhtä selvästi. Yllä esitetyt tuntomerkit ovat kullekin lajille tyypillisiä, mutta on mahdollista että jonkin muunkin lajin yksilöllä on joitakin vastaavia ominaisuuksia, tai että lajille tyypillinen ominaisuus ei esiinny kaikilla yksilöillä. Niinpä määritystä tehtäessä tulee käydä käydä läpi kaikki yllä esitetyt 7 piirrettä ja tehdä määritys niiden keikkien perusteella. Yksittäisiin piirteisiin ei kannata luottaa. Oikealla olevassa kuvassa on kaksi C. orientalis -yksilöä joiden väritys, selän muoto ja ihon tasaisuus poikkeavat toisistaan huomattavasti.

Jos salamanterisi ei oikein näytä näiden kuvien miltään eläimeltä kannattaa tarkastaa että se varmasti edes kuuluu Cynops sukuun. Suomessa myydään tuliliskon nimellä toisinaan muitakin aasialaisia saman tyyppisiä eläimiä. Jos eläimellä on niin sileä iho että se oikein kiiltelee tasaisuuttaan ja lyhyt mutta leveä kuono on kyseessä luultavasti jokin Pachytriton suvun eläin. Erityisen rupinen iho ja pitkänomainen kuono taas ovat Paramesotriton suvun tuntomerkkejä. Ja onhan Cynops suvussakin muitakin lajeja kuin kolme edellä esitettyä. Ne vain ovat terraariossa niin harvinaisia että niitä Suomessa ei juurikaan tapaa.