 Kaksivuotias siniviehkokäärme, pituus noin 2,5 metriä. |
Blue Beauty -nimellä kutsutut käärmeet ovat Suomessa vielä melko harvinaisia, eikä niille ole olemassa vakiintunutta suomenkielistä nimeä. Käytän lajista näillä sivuilla itse keksimääni nimeä: siniviehkokäärme. Jos haluat etsiä lajista lisää tietoa, suosittelen käyttämään hakusanoina joko tieteellistä nimeä Orthriophis taeniurus ssp. (vanhalta nimeltään Elaphe taeniura ssp.) tai englanninkielistä nimeä Blue Beauty snake.
Siniviehkokäärmeet voivat olla pohjaväriltään siniharmaita, vihertävänharmaita tai jopa kellertävänharmaita. Selässä kulkee tummemman sävyinen H-kuvio, joka on eturuummissa melkein näkymätön. Kyljissä on suuria tummia läikkiä. Vartalon puolivälin jälkeen kuvio muuttuu selässä kulkevaksi vaaleaksi raidaksi. Häntä on musta-valkoraidallinen. Vatsa voi olla valkoinen, kermanvaalea tai kellertävä. Silmästä niskaan kulkee Orthriophis taeniurus:lle ominainen leveä musta juova. Poikaset ovat väritykseltään vihertäviä, ja siniharmaa väri tulee esille vasta käärmeen kasvaessa. Poikasella on myös selvemmät kuviot selässä kuin aikuisilla ja silmän päällä voi erottua kirkkaansininen vyöhyke kuten Orthriophis taeniurus ridleyi -alalajilla. Poikasilla on kuoriutuessaan pituutta 40-45 cm ja aikuisten koko voi olla mitä tahansa 160 ja 300 cm:n väliltä.
Siniviehkokäärmeen levinneisyysalue ei kaiketi ole vielä täysin selvillä, mutta yksilöitä on tavattu ainakin Thaimaassa ja Myanmarissa (entinen Burma). Lajin elinalue sijoittuu kahden muun Orthriophis taeniurus -alalajin, O. t. ridleyi ja O. t. yunnanensis, levinneisyysalueiden välille. Tämän takia on esitetty, että siniviehkokäärme oliskin näiden kahden alalajin luonnollinen risteytys (Schulz 1996). Siksi kunnes tutkijat pääsevät asiasta yksimielisyyteen, voimme pitää sitä omana epävirallisena alalajinaan, Orthriophis taeniurus ssp.
Lajin elinalueesta on hyvin vaikea löytää mitään kirjatietoa, eikä asiaa liene juurikaan vielä tutkittu. Schulz mainitsee O. taeniurus ssp:n keräyspaikoiksi Pohjois-Thaimaassa Chiang Mai -kaupungin lähistön, Keski-Thaimaassa Hua Hin -kaupungin ympäristöt sekä Etelä-Burmassa aivan Thaimaan rajan tuntumassa Kachin -osavaltion keskisessä Dawnassa. Thaimaassa on päivisin suhteellisen lämmintä ympäri vuoden, mutta yölämpötilat laskevat keskitalvella. Heinä-syyskuussa on sadekausi. Pohjois-Thaimaassa (Chiang Mai) on kesällä päivän ylin lämpötila 30 asteen tuntumassa. Talvellakin päivälämpötila nousee reilusti yli 20 asteen, mutta yöllä lämpötila on vain 11-13 °C. Etelä-Thaimaassa (Hua Hin) kesälämpötila on 35 °C ja talvella 25 °C. Vuoristossa lämpötilat voivat kuitenkin olla paljon matalampia: esimerkiksi päivisin 20-25 °C ja yöllä 12 °C. Omien kokemusteni mukaan sinivihkokäärme ei viihdy kovin lämpimässä. Terraarion yleislämpötilan ylittäessä 26 astetta, käärmeet muuttuvat levottomiksi ja yrittävät ulos terraariosta. Lämmittelypaikkoja ne käyttävät todella harvoin.
 Myös siniviehkokäärmeillä on monille aasialaisille rottakäärmeille tyypillinen musta silmäjuova. |
Schulzin kirjan mukaan kaikki O. taeniurus -alalajit ovat aktiivisia sekä päivällä että hämärän aikaan. Omat käärmeeni ovat liikkeellä enimmäkseen päivisin, ja vetäytyvät yöpuulle pian valojen sammuttua. Luonnonvaraiset käärmeet puolustautuvat uhkaajaa vastaan kohottamalla eturuumiin S-muotoiselle mutkalle, litistämällä eturuumistaan näyttääkseen isommilta ja hyökkäämällä vihollista kohden suu auki sihisten. Häiriintynyt siniviehkokäärme voi myös päästää postanaalirauhasistaan voimakkaanhajuista karkotetta. Jotkut yksilöt käyttävät myös pitkää kieltään varoitussignaalina heiluttamalla kieltä hitaasti ylös-alas. Tämä tapa on ominaista erityisesti osittain samalla alueella elävän Gonyosoma oxycephala -lajin yksilöille. Terraariossa nämä puolustautumiskeinot voivat yksilöstä riippuen olla enemmän tai vähemmän käytössä. Kesyimmät käärmeet tyytyvät vain hiukan litistämään ruumistaan ja nostamaan yläruumistaan häirittäessä. Arimmat yksilöt voivat sen sijaan esitellä koko puolustautumisrepertuaarinsa kaikessa komeudessaan. Poikasina käärmeet päästelivät usein voimakasta hajustetta, joka muistuttaa voimakasta ruohontuoksua. Tällaista ruohottamista tapahtuu usein, vaikka lähistöllä ei ole yhtään ihmistä. Hajulla on ilmeisesti myös muita tarkoituksia kuin vihollisen pelottelu..?