 Siniviehkokäärmeet parittelevat usein hännät ristikkäin. |
Siniviehkokäärmeitä ei ole vaikea saada lisääntymään, ja hyvin ruokitut käärmeet voivat olla valmiita munimaan jo toisena talvenaan, eli vajaan kahden vuoden iässä. Omat naaraani olivat 1,5-vuotiaina jo reilusti yli 2-metrisiä. Lisääntymisvietin parantamiseksi käärmeille pidetään parin kuukauden lepokausi huoneenlämmössä. Tosin omat yksilöni eivät tuntuneet rauhoittuvan talvilevolle, vaan etsivät jatkuvasti ruokaa. Yölämpötilan laskeminen 12-15 asteeseen olisi todennäköisesti rauhoittanut käärmeet levolle.
Talvilevon jälkeen lämpötilat palautetaan normaaleiksi ja ruokinta aloitetaan. Käärmeet voi laittaa pysyvästi yhteen 1-2 kuukaudeksi tai ne voidaan erottaa välillä muutamaksi päiväksi ruokintaa varten. Käärmeet parittelevat yleensä välittömästi sen jälkeen, kun ne laitetaan yhteen: koiras jahtaa naarasta ympäri terraariota kunnes tämä antautuu. Paritteluhetkellä käärmeiden hännät osoittavat usein vastakkaisiin suuntiin, toisin kuin useimmilla käärmelajeilla, jotka parittelevat hännät samansuuntaisesti. Koiraat lopettavat usein syömisen lisääntymisajaksi, ja ruoka maistuu vasta, kun yksilöt on erotettu omiin terraarioihinsa. Naaraalle maistuu ruoka lisääntymisaikanakin ja sitä kannattaakin antaa reilusti, jotta käärme saisi tarvitsemaansa lisäpainoa munintaa varten.
 Siniviehkokäärme suojelee munia koko haudonnan ajan. |
Hedelmöityksestä munintaan menee noin 2 kuukautta, ja naaras luo nahkansa 7-14 päivää ennen munimista. Viimeistään munintaa edeltävän nahanluonnin aikoihin täytyy terraarioon laittaa munimislaatikko: kosteaa turvetta, rahkasammalta tai vermikuliittia kannellisessa rasiassa. Munintalaatikko kannattaa sijoittaa paikkaan, jossa on noin 26-30 astetta lämmintä. Munittuaan naaras jää vahtimaan munia, ja mikäli munia ei poisteta, se pysyy munien ympärille kiertyneenä poikasten kuoriutumiseen asti. Naaras ei kuitenkaan pysty nostamaan munien lämpötilaa pytonien tavoin, joten varsinaisesta hautomisesta ei voida puhua. Naaras jättää munat vain lyhyiksi ajoiksi käydäkseen juomassa ja syömässä, mutta palaa aina munalaatikkoonsa. Jos munalaatikon lämpötila ja kosteus saadaan pidettyä sopivina, voidaan naaraan antaa hautoa munat loppuun asti. Usein kuitenkin munat tahtovat kuivua liikaa ja painua kasaan. Munat voidaan ottaa keinotekoisesti haudottaviksi, jolloin ne pidetään kosteassa vermikuliitissa (1:1 vettä ja vermikuliittia), 80-90 % ilmankosteudessa ja noin 29-30 asteen lämpötilassa. Poikaset kuoriutuvat noin 60-75 päivässä. Poikaset alkavat syömään kahdessa viikossa joko pakasteruokaa tai eläviä hiiren fuzzyjä (Humphrey 2000).