 Poikasina siniviehkot ovat vielä kohtuullisen helppoja käsiteltäviä, mutta käärmeen kasvaessa käsittely käy hankalaksi. |
Kaikki Orthriophis taeniurus -lajin rottakäärmeet ovat luonteeltaan puolustautuvaisia, eikä niitä voi kutsua helposti käsiteltäviksi käärmeiksi. Toki yksilöissäkin on eroja, ja poikasesta asti totuttamalla käärmeestä voi saada melko luotettavan ja rauhallisen. Kuitenkin näillä käärmeillä juuri niiden puolustautumismekanismit tekevät lajista mielenkiintoisen. Aggressiivinen käytös on oleellinen osa tätä lajia, ja luonnollisen käyttäytymisen pois kitkeminen on minusta surullista. Siispä en paneudu tässä osiossa ollenkaan käärmeen kesyttämiseen, vaan siihen, miten sen kanssa tullaan toimeen.
Kuoriuduttuaan siniviehkokäärmeen poikaset ovat heti ärhäköitä pikkuotuksia ja napsivat herkästi kiinni käteen. Pienen käärmeen purema ei kuitenkaan satu, tuntemus on suunnilleen samaa luokkaa kuin kuin nuppineulan pisto. Käärmeen kasvaessa siihen alkaa luonnostaan suhtautumaan kunnioittavammin, sillä mitä enemmän käärmeellä on pituutta, sen pidempi on myös sen hyökkäysmatka. Noin 3-metrinen siniviehkokäärme voi hyökätä yli metrin päähän eli lähes puolet vartalonmitastaan. Jos käärme päättää hyökätä sitä lähestyvän käden sijaan ihmisen kasvoihin, se kyllä onnistuu tämän mittaiselta käärmeeltä.
Pelkillä käärmekoukuilla siniviehkokäärmettä ei voi käsitellä, sillä laji on hyvin nopealiikkeinen, eikä pysy koukussa hetkeä kauempaa. Koukku on kuitenkin hyvä apuväline esimerkiksi terraariota siivotessa, sillä koukun avulla käärmeen pään saa pidettyä loitolla samalla, kun keräilee kakkeja toisella kädellä. Jos käärme täytyy ottaa kiinni vaikka nahanluonnin tarkistamista varten, parhaat apuvälineet ovat nahkahansikkaat ja mahdollisesti jokin suurempi kangaspala, kuten pieni pyyhe tai tyynyliina. Jos käärme ei vetäydy hyökkäysasentoon, voi siitä melko turvallisesti ottaa kiinni keskiruumiin tienoilta. Mikäli käärme alkaa puremaan, voi käärmeen niskasta pitää napakasti kiinni toisella kädellä heti pään takaa. Rauhallisimmat yksilöt voivat käsissä ollessaan olla melko kilttejäkin, eivätkä yleensä enää yritä purra. Kiinniottaminen on se kriittisin vaihe. Jos käärme vetäytyy kiinniotettaessa puolustusasentoon ja hyökkii kättä kohden, voi sen päälle heittää kangaspalan. Kankaan alla käärme ei näe kättäsi, jolloin voit rivakasti toimimalla saada sen niskasta kiinni.
Omista neljästä siniviehkokäärmeestäni vain yksi on niin kiukkuinen, että sen kohdalla täytyy turvautua tyynyliinamenetelmään. Muut antavat yleensä ottaa kiinni, kunhan toimin rauhallisesti ja vältän kaikkia äkkiliikkeitä.