Varsinaisten Tiliqua-suvun sinikieliskinkkien lähisukulaisia ovat Australian mannerta asuttavat Cyclodomorphus-suvun skinkit, punakieliskinkki (Hemisphaeriodon gerrardi) ja käpyskinkki (Trachydosaurus rugosus). Punakieliskinkki ja käpyskinkki on aiemmin laskettu kuuluvaksi sinikielien kanssa samaan Tiliqua-sukuun, mutta lajit on sittemmin siirretty omiin sukuihinsa.
Punakieliskinkki (Hemisphaeriodon gerrardi) on ulkoiselta olemukseltaan hyvin eri näköinen kuin sinikieliskinkit: sillä on hoikka ja pitkulainen vartalo, pitkät ja vahvat jalat ja pitkä siro häntä, jolla se voi tarttua oksiin kiipeillessään. Aikuisilla on kirkkaan pinkki kieli, jolla eläin haistelee ympäristöään -- poikasilla kieli on sininen. Väritykseltään punakielet ovat yleensä vaaleanharmaita tai -ruskeita ja selässä ja hännässä kulkee tummempia poikkiraitoja. Raidat voivat olla kapeita tai leveitä, ja tumman raidan keskellä saattaa erottua vaaleampi alue. Monilla yksilöillä on silmien alla tumma kyynelkuvio, joka jatkuu leukojen yli kurkkuun asti. Punakielet kasvavat noin 40-50 cm pitkiksi, josta yli puolet on häntää. Punakielet elävät melko kapealla vyöhykkeellä Australian itärannikolla, ja niiden elinympäristöä ovat kosteat subtrooppiset metsät. Skinkit ovat aktiivisia hämärän aikaan, jolloin ne lähtevät metsästämään pääravintoaan etanoita ja kotiloita. Punakieliskinkit ovat Suomessa ja Pohjoismaissa melkoisen harvinaisia, mutta muualta Euroopasta niitä löytyy jonkin verran enemmän.
Käpyskinkki (Trachydosaurus rugosus) on varmasti yksi omituisimman näköisistä skinkeistä. Ensisilmäyksellä liskosta on vaikea sanoa, kumpi pää on häntää ja kumpi päätä. Häntä on lyhyt ja erittäin paksu ja muistuttaa suuresti kolmionmuotoista leveää päätä. Paksuvartaloinen käpyskinkki kasvaa vain 35-40 senttiseksi. Suomut ovat suuria ja ulkonevia antaen skinkille hyvin karkean olemuksen. Käpyskinkkien väritys voi vaihdella suuresti eri alalajeilla, joita tunnetaan neljä. Monet yksilöt ovat ruskeita, punaruskeita tai harmaita. Väritys voi olla tasaisen yksivärinen tai selässä voi olla siellä täällä vaaleita pilkkuja. Joillakin yksilöillä vaaleat pilkut muodostavat selviä raitakuvioita selkään ja häntään. Käpyskinkin levinneisyysalue kattaa Australian etelärannikon sekä itäisen Australian sisäosat. Sen luontainen elinympäristö on kuivaa metsämaata tai tasankoa. Käpyskinkit elävät pienissä ryhmissä, ja sukukypsä uros ja naaras voivat muodostaa löyhän parin usean lisääntymiskauden ajaksi. Käpyskinkit ovat harvinaisia lemmikkimarkkinoilla, mikä johtuu luultavasti niiden hitaasta lisääntymistahdista, sillä naaras saa kerrallaan vain 1-3 suurta poikasta (Card, 1994; Walls, 1996).