Sinikieliskinkkien lajeja ja varsinkin alalajeja voi olla vaikea tunnistaa. Asiaa vaikeuttaa entisestään se, että skinkkimarkkinoilla liikkuu myös hybridejä, eri lajien risteymiä. Oikea laji olisi kuitenkin hyödyllistä tietää, sillä lajien terraariovaatimukset poikkeavat jonkin verran toisistaan. Myös jos sinikieliä on tarkoitus hankkia useampia ja ehkä lisäännyttää niitä, olisi laji oltava tiedossa.
Karkeasti sinikieliskinkkien lajit voidaan jakaa kahteen ryhmään: australialaiset lajit ja Australian mantereen ulkopuolella elävät lajit. Australialaiset lajit ovat sopeutuneet elämään melko kuivissa ympäristöissä, kun taas jotkut indonesian saarilta löytyvät lajit tai yksittäiset populaatiot ovat täydellisesti sopeutuneet sademetsäoloihin. Jos tällaista sademetsän asukkia yritetään hoitaa kuivassa viihtyvien serkkujensa tavoin, on seurauksena katastrofi.
Australialaisiin lajeihin kuuluvat sinikieliskinkki (Tiliqua scincoides), täpläsinikieli (Tiliqua nigrolutea), keskiaustraliansinikieli (Tiliqua multifasciata), lännensinikieli (Tiliqua occipitalis) ja kääpiösinikieli (Tiliqua adelaidensis). Sinikieliskinkki jakautuu neljäksi alalajiksi, joista kaksi elää Australian mantereella: idänsinikieli (Tiliqua scincoides scincoides) ja lännensinikieli (Tiliqua scincoides intermedia).
Australian mantereen ulkopuolella elää kaksi Tiliqua scincoides:in alalajia: tanimbarinsinikieli (Tiliqua scincoides chimaerea) ja irianjayansinikieli (Tiliqua scincoides ssp.) . Lisäksi Indonesian saarilta löytyy indonesiansinikieliä (Tiliqua gigas). Indonesiansinikieli jaetaan kolmeen alalajiin. Näistä yleisin on Tiliqua gigas gigas ja kaksi harvinaisempaa alalajia ovat meraukensinikieli (Tiliqua gigas evanescens) ja keynsinikieli (Tiliqua gigas keyensis).