 Sinikieliskinkin terraario on tilava ja siellä on useita piilopaikkoja. |
Sinikieliskinkit ovat maassa eläviä liskoja joten niiden terraariossa täytyy olla riittävästi pohjapinta-alaa. Sen sijaan korkeutta ei tarvitse olla paljoa. Aikuiselle skinkille riittää noin 120x50x50 senttimetrin kokoinen terraario, mutta aktiivisen luonteensa takia se kyllä viihtyy suuremmassakin tilassa, esimerkiksi 150x60x60 cm. Poikasta voidaan pitää aluksi pienemmässäkin terraariossa, mutta koska sinikieliskinkit voivat kasvaa täysikasvuisiksi jo vuodessa, on viisainta hankkia skinkille heti tilava koti.
Alle 50 senttiä korkeaan terraarioon täytyy asentaa kansi tai katto, ettei eläin pääse kiipeämään reunan yli. Terraariota hankkiessa olisi hyvä tietää jo etukäteen mitä sinikielajia asukas tulee olemaan. Kuivassa viihtyville lajeille (australialaiset lajit) terraarion täytyy olla hyvin ilmastoitu, ja katto saa olla vaikka kokonaan verkkoa. Korkeaa ilmankosteutta tarvitsevilla lajeilla (eräät indonesialaiset lajit) taas terraariosta täytyy tehdä umpinaisempi, jotta kosteus saadaan helpommin pysymään terraariossa. Kosteassakin terraariossa täytyy toki ilman vaihtua tehokkaasti, ja ilmanvaihtoaukot voidaan sijoittaa vaikka terraarion päätyseiniin. Katto voi kosteassa terrassa olla kokonaan umpinainen.
Sinikieliskinkit voivat olla hyvin aggressiivisia lajikumppaneitaan kohtaan, joten parasta olisi pitää jokainen yksilö omassa terraariossaan. Uroksia ei saa missään nimessä asuttaa samaan terraarioon, koska ne tappelevat varmasti ja voivat satuttaa toisiaan vakavasti. Pariskunnat tai yhden uroksen ja useamman naaraan ryhmät saattavat tulla toimeen tilavassa terraariossa, mutta nekin voivat kähinöidä lisääntymisajan ulkopuolella (Walls, 1996; Wilson 2001; Loose 2001). Jos uros ja naaras tappelevat jatkuvasti tai toinen osapuoli näyttää stressaantuvan, pitää molemmille tarjota oma tilava terraarionsa tai yksi isompi terraario voidaan jakaa kahteen osaan.
Lämpötilat ja valaistus
 Lämmittelypaikka luodaan spottilampun avulla. |
Terraarion toisessa päädyssä lämmittelypaikalla sopiva lämpötila on 35-40 °C, ja muualla terraariossa lämpötila saa päivällä olla 22-25 °C. Yöllä lämpötila laskee koko terraariossa noin 20-23 asteeseen. Sinikieliskinkit lämmittelevät luonnossa mielellään auringossa, joten terraariossa lämmittelypaikka on hyvä luoda spottilampun avulla. Suoraan spotin alle voidaan sijoittaa litteä kivi, kanto tai korkin pala, jonka päällä skinkki voi paistatella. Lämpölamppu pitää asentaa sellaiselle korkeudelle, että se on skinkin ulottumattomissa tai lamppu voidaan suojata vaikka kukkaruukun ja jäykän metalliverkon avulla. Keväällä ja kesällä lämmitys ja valot saavat olla päällä 12 tuntia, mutta talvella päivän pituutta voidaan lyhentää muutamalla tunnilla.
Terraarion yleisvaloksi asennetaan matelijoille tarkoittu UVB-putki ja mahdollisesti sen rinnalle myös päivänvalonsävyinen tavallinen loisteputki. Osa sinikielien kasvattajista uskoo, että UV-valo ei ole aivan välttämätön eläimen hyvinvoinnin kannalta, jos se saa ravinnon mukana sopivasti D3-vitamiina. Sinikieliskinkit ovat kuitenkin päiväaktiivisia eläimiä ja oleskelevat luonnollisessa elinympäristössään usein hyvin intensiivisessä auringonvalossa, joten terraarion riittävä valaistus on erittäin suositeltavaa.
Ilmankosteus
Kuivilta seuduilta kotoisin oleville lajeille riittävä ilmankosteus on yleensä noin 30-50%. Tosin jotkut yksilöt voivat tarvita hieman korkeampaa ilmankosteutta ainakin nahanluonnin aikana. Jos skinkilläsi jää joka nahanluonnissa vanhaa nahkaa varpaisiin, niin se on merkki siitä, että terraario on liian kuiva.
Kostean ilmaston sinikielilajeille sopiva ilmankosteus voi olla mitä tahansa 50-80% väliltä. Useimmilla Indonesian saarilla ilmankosteus on kuivinakin kausina 60-70% ja sadekaudella reilusti enemmän. Tavallisessa suomalaisessa asunnossa ilmankosteus voi varsinkin talvisin olla hyvin alhainen -jopa alle 30%.
Miten ilmankosteutta sitten saa kohotettua? Jos kosteutta tarvitaan vain hiukan lisää, niin yksinkertaisinta on luultavasti sumuttaa terraario kerran tai pari päivässä. Sumutuksen jälkeen kosteus kuitenkin haihtuu aika nopeasti, joten sademetsälajeille se ei ehkä yksinään riitä. Muita keinoja ilmankosteuden lisäämiseksi ovat laakea vesiastia, kostea turve terraariossa ja erilaiset ilmankostuttimet. Tavallinen huoneilmankostutin voidaan sijoittaa terraarioon sisälle ja tarvittaessa suojata verkolla, ettei lisko pääse polttamaan itseään. Ultraäänellä toimivat kostuttajat tuottavat viileää usvaa. Usva painuu terraarion pohjalle, joten tällainen ulträänikostuttaja kannattaa sijoittaa terraarion yläpuolelle. Ilmankostuttimet voi ohjelmoida ajastimen avulla toimimaan tietyin väliajoin, niin kosteus pysyy tasaisena. Ilmankostutin voidaan tietysti sijoittaa myös huoneeseen. Kun huoneen ilmankosteus nousee, niin myös terraariossa kosteus on korkeampi.
Sisustus
Sinikieliskinkin terraario voidaan sisustaa hyvinkin askeettisesti tai terraariosta voidaan luoda ihmisen silmää miellyttävä luonnollisen näköinen kokonaisuus. Skinkin viihtymisen kannalta tärkeimmät sisusteet ovat imukykyinen ja puhdas pohjamateriaali, vesikuppi ja piilopaikat niin lämpimässä kuin viileässäkin päässä terraariota.
Pohjamateriaaliksi soveltuvat kaikki imukykyiset ja vähän pölyävät materiaalit kuten esimerkiksi sanomalehti tai muut paperit, puulastut ja hakkeet (mm. Mörttiröpö, Repti-Bark, kaarnakuorike) sekä Reptile-Carpet tai vastaava "matto". Myös turvetta, multaa, hienoa hiekkaa tai näiden sekoituksia voidaan käyttää. Hiekkaa tai puruja käytettäessä olisi ruoka-astian alle hyvä laittaa jokin leveä ja litteä alusta, ettei lisko saa ylenmäärin pohjamateriaalia sisuksiinsa syödessään ruokakupista tippuneita herkkupaloja.
Kuivassa viihtyvillä lajeilla pohja pidetään kokonaan kuivana tai pieni osa pohjasta voi olla kostea. Toinen vaihtoehto on laittaa terraarioon laatikko, jonka sisällä pidetään hieman kosteaa materiaalia. Kosteassa viihtyvillä lajeillakin osan pohjasta täytyy olla aina kuiva, mutta osan täytyy olla aina kostea. Kosteissa terraarioissa pohjamateriaaleista paras on luultavasti lannoittamaton turve, joka ei homehdu helposti märkänäkään. Turpeen saa vähemmän pöliseväksi, kun sen pinnalle ripotellaan vaikka kuorikatetta tai Reptibarkia.
Terraarion viileään päähän sijoitettavan vesikupin täytyy olla tukevarakenteinen, ettei skinkki saa sitä kaadettua. Kupin on hyvä olla melko matalareunainen, jotta lisko ylettyy vaivatta juomaan. Esimerkiksi keraamiset, tasapohjaiset lemmikkieläimille tarkoitetut kupit tai lasitetut kukkaruukun aluslautaset soveltuvat sinikielelle erinomaisesti.
 Kosteutta vaativille sinikielilajeille voidaan järjestää kostea kaivelupaikka erilliseen laatikkoon. |
Piilopaikkoina voidaan käyttää mm. pahvi- ja muovilaatikoita, muovisia putkia tai putken puolikkaita, kukkaruukun puolikkaita, korkkikaarnan paloja, puuta, silikonilla liimattuja kiviluolia jne. Mitä enemmän piiloja on, sen paremmin skinkki viihtyy.
Vaikka sinikieliskinkki ei varsinaisesti ole kiipeilevä laji, osaa se kyllä kiivetä -- joskus yllättävänkin ketterästi. Terraarioon voidaan laittaa vaikka matalia kiviä, juurakoita ja korkkikaarnaa kiipeilyharjoituksia varten. Varsinkin urokset kököttävät mielellään vähän korkeammalla paikalla, esimerkiksi piilopaikkansa katolla, vahtimassa reviiriä. Skinkki voi myös kyhnyttää itseään karkeita pintoja vasten hankkiutuessaan eroon vanhasta nahasta. Eläviä kasveja tai silkkikasveja voidaan laittaa terraarioon koristeiksi, ja ne antavat myös näkösuojaa asukkaalle.