 Kilpikonnien uusi kaivelulaatikko osoittautui erittäin toimivaksi ratkaisuksi. |
Nelivarvaskilpikonna-naaraani muni tänä vuonna vain kaksi munaa, joista toinen oli hedelmöittymätön. Hedelmöittyneen munan kanssa oli valitettavasti huonoa tuuria, sillä se halkesi haudonnan aikana liian kosteuden takia. Poikasia ei siis tule tänäkään vuonna. Jos naaras innostuu vielä kesällä munimaan lisää, niin laitan siitä tietoa tänne. Suomessa on muutamia muitakin kilpikonnaharrastajia, joilla tulee poikasia. Listan kotimaisista kasvattajista löydät www.maakilpikonna.com-sivustolta. Jos haluat kysellä minun poikasistani, niin yhteystiedot löytyvät sivun lopusta. Seuraavassa vähän tarkempia havaintoja vuoden 2004 ensimmäisestä muninnasta.
Nelivarvasnaaras heräsi talvihorroksesta 22. helmikuuta 2004, mutta paritteli ensimmäisen kerran tälle vuodelle vasta 13. maaliskuuta. Naaras muni 2. huhtikuuta - vain 19 päivää ensimmäisen parittelun jälkeen. Edellisvuosista poiketen naaras ei oireillut tällä kertaa kauaa ennen munimista: noin viikko sitten se alkoi olemaan tavallista laiskempi ja vietti paljon aikaa lämmittelypaikalla. Ei meinannut malttaa poistua lampun alta edes syömään! Takajaloilla kaivelu alkoi vasta samana päivänä kuin kilpikonna muni. Ilmeisesti edellisvuosina käytössä ollut kaivelulaatikko ei kuitenkaan ole ollut naaraan mielestä täydellinen, koska se on kelvannut vasta useiden koekuoppien jälkeen. Tästä nähdään, miten tavattoman tärkeää oikeanlainen kaivelupaikka on munimisen onnistumisen kannalta.
 Tässä vaiheessa kuoppa on kaivettu ja naaras alkaa punnertamaan ensimmäistä munaa. Häntä heiluu puolelta toiselle, ja välillä naaras kuopii jaloillaan kuoppaan valuvaa materiaalia pois. |
Uusi kaivelulaatikko toimii samalla kilpikonnien lämmittelypaikkana. Laatikko on 90 x 70 cm pohja-alaltaan ja materiaalina on filmivaneri. Pinta on kosteudenkestävä, mutta laatikon saumat pitää tilkitä silikoonilla vesivahinkojen välttämiseksi. Laatikon etuseinässä on 30 cm leveä kulkuaukko, josta lähtee ramppi alas lattialle. Kulkuaukon reuna on noin 20 cm korkeudella lattiasta ja ramppi on 70 cm pitkä. Laatikkossa on pohjamateriaalina lannoittamattoman turpeen ja hiekan seosta (enemmän turvetta kuin hiekkaa). Materiaalin paksuus on takaosissa 20 cm ja etuosassa noin 10 cm. Keskivaiheille on tehty pengerrykset isoista kivistä estämään materiaalin valuminen etuosaan. Lämpölamput on asennettu laatikon takaosaan, jossa pohjamateriaalin paksuus on suurin. Munimisen lähestyessä turve pidetään kosteana.
 Nyt ollaan jo voiton puolella! |
Aprillipäivänä eli 1. huhtikuuta aamulla naaras oli kaivanut lämmittelypaikan kohdalle kuopan: ensin etujaloillaan ja jatkoi sitten takajaloilla. Naaras kuitenkin keskeytti puuhat, kun annoin konnille ruokaa, mutta palasi kaivamaan. Tässä vaiheessa katsoin parhaaksi eristää uroksen ja ryhdyin seuraamaan naarasta tiivimmin. Iltapäivällä kävin katsomassa miten kuopankaivuu edistyy, ja löysin naaraan puhisemasta kuopan reunalla, takajalat kuopan pohjalla ja ylävartalo reunalla. Tiesin heti, että nyt tulee munia, sillä rouvalla oli niin keskittynyt ilme naamalla. Ähinää ja puhinaa kesti noin tunnin ajan, kunnes viimein ensimmäinen muna tuli ulos. Hetken harkinnan jälkeen päätin napata munan talteen, sillä viime vuonna naaras oli rikkonut kaksi munaa. Naaras ei tuntunut edes huomaavan, kun otin munan varovaisesti pois kuopasta. Sillä aikaa kun asettelin ensimmäistä munaa hautomoon, tulivat kaksi muuta munaa pihalle. Näistä toinen oli rikkoontunut jo naaraan sisällä, sillä ensimmäiseen munaan oli jäänyt kuorenpaloja kiinni. Luultavasti myös viime vuoden rikkoontuneet munat ovat siis hajonneet jo naaraan sisällä. Olisi mielenkiintoista tietää mistä sellainen voi johtua..
 Lopuksi naaras peittää munat huolellisesti. Se kaapii turvetta takajaloillaan keoksi munien päälle. |
Saatuaan kaikki munat kuoppaan naaras alkoi peittämään niitä: se haroi takajaloillaan turvetta keoksi munien päälle ja siirtyi lopulta vähän sivummalle jatkaen yhä peittämisliikkeitä. Takajalat tekivät liikkeitä vielä noin puolen tunnin ajan, vaikka naaras oli jo siirtynyt pois pesältä. Jos en olisi tiennyt sen juuri munineen, niin olisin varmasti luullut sen saaneen jonkun halvauksen. Naaras pääsi kylpyyn, jossa se joi ahneesti, ja kylvyn jälkeen lepuuttelemaan lampun alle. Putsattuani pesäkuopasta rikkoontuneen munan jäännökset tasoittelin turpeen. Naaras ei näyttänyt enää muistavan, että oli hetki sitten saattanut samalla paikalla maailmaan kolme munaa, vaan lekotteli tyytyväisenä lämmittelypaikalla.