Maakilpikonna · Hoito-ohjeet · Poikasia · Hankinta · Kuvia · Ohje

Nelivarvaskilpikonnan poikasia 2002

15.05.2007
Pikkukonnan ensiaskeleet. Minnepä muuallekaan sitä menisi kuin juomaan -- olihan hautomossa sentään melkoisen kuuma.

Nelivarvasnaaras muni 2 munaa 15.4.2002 ja 3 lisää 9.5.2002. Munat olivat kooltaan 42,3-46,0 x 31,0-33,0 mm ja painoa oli 26-29 grammaa. Kaikki viisi munaa lähtivät kehittymään, ja ensimmäinen poikanen kuoriutui 24.6.2002. Haudontalämpötila vaihteli noin 29,0-32,5 °C välillä ja ilmankosteus pysyi koko ajan lähellä 70 prosenttia. Ensimmäinen reikä munassa havaittiin 23.6, jolloin muninnasta oli kulunut 69 päivää. Noin vuorokautta myöhemmin poikanen viimein kuoriutui.

Ensitöikseen vauveli hoiperteli kuoriutumislaatikkonsa seinustalle, missä se alkoi ahnaasti juomaan seinälle tiivistyneistä vesipisaroista. Matalaan veteen päästyään poikanen lipitti vettä lähes tauotta 10 minuutin ajan. Juotuaan kyllikseen vauva kiersi muutaman kerran matalareunaisen vesikupin laitoja, kunnes tajusi kiivetä reunan yli. Poikanen jouduttiin siirtämään nopeasti kuoriutumislaatikostaan ensikotiinsa, kun se alkoi rettelöimään ja yritti kaataa vielä kuoriutumattoman sisaruksensa munan. Täydellisen pienen konnavauvan syntymäpaino oli juomisen jälkeen 17 grammaa, ja pituutta sillä oli maakilpikonnalapsien tapaan vähemmän kuin leveyttä.

Pienen avustuksen jälkeen pikkuinen pääsi juomaan oikein kunnolla. Ikävä kyllä vesi vain loppui kesken!

Toinen 15.2. munituista munista kuoriutui 25.6, jolloin ensimmäisen reiän ilmestymisestä kuoreen oli kulunut lähes kaksi vuorokautta. Tällä poikasella ei tuntunut olevan mitään kiirettä tulla ulos munasta, ja huolestuneet kätilöt harkitsivat jo poikasen avustamista. Painoa tällä vauvelilla oli gramman verran enemmän kuin sisarellaan: 18 grammaa. Poikaset ovat melkein identtiset ja niitä on hyvin vaikea erottaa toisistaan kilven kuvioinnin tai värityksen perusteella.

Myöhemmin munitusta satsista alkoi ensimmäinen poikanen kuoriutumaan 14.7, jolloin haudontapäiviä oli kulunut vasta 66 eli poikanen oli etuajassa. Munasta kömmittyään tällä poikasella oli vielä osa ruskuaispussia imeytymättä, ja ruskuainen erottui masussa oranssina pussukkana. Poikanen pidettiin kostealla talouspaperilla vuoratussa laatkossa 2 vuorokautta eli niin kauan, että koko pussi oli hävinnyt. Tämän jälkeenkin vatsassa erottui vielä sykkivä kolo, joka kuitenkin umpeutui parissa päivässä. Poikanen painoi kuoriuduttuaan 22 g. Kaksi muuta tämän satsin munaa kuoriutivat ajallaan 71. ja 72. haudontapäivänä, ja niilläkin oli painoa 22 g.

Muutaman ensimmäisen elinpäivänsä poikaset asuivat muovilaatikossa, jossa oli pohjamateriaalina talouspaperia ja paljon piiloja. Osaa papereista pidettiin kevyesti kosteina ja laatikon seinille sumutettiin vettä pari kertaa päivässä, jotta pienokaiset varmasti saivat tarpeeksi vettä juodakseen. Lisäksi laatikossa oli matala vesiastia. Lopulta poikaset siirrettiin kaikki samaan terraarioon. Poikaset ovat pärjänneet keskenään oikein hyvin, enkä ole havainnut, että ketään syrjittäisiin tai alistettaisiin porukassa. Kaikki poikaset saivat ensimmäisinä aterioinaan äitinsä kakkaa, koska siitä ne saivat oikean bakteerikannan suolistoonsa. Ensimmäisen elinviikkonsa poikaset pärjäilivät ruskuaisen turvin, eivätkä oikein syöneet. Mutta noin viikon iässä kaikki alkoivat syömään hyvällä ruokahalulla.

Viiden pikkukilpikonnan koti.

Poikaset asuvat noin 90 x 35 x 20 cm kokoisessa terraariossa, joka on varustettu UV-lampulla ja 40 W spottilampulla, joka antaa noin 40 asteen löylyt lämmittelypaikalle. Pohjamateriaalina on sanomalehteä ja kaivelulaatikossa hiekan ja mullan seosta. Lisäksi parissa piilopaikassa on sisällä paperisilppua, jossa pienet tykkäävät kaivella. Terraariossa on kaksi matalareunaista vesiastiaa, joista poikaset juovat melkein päivittäin. Karkeista kivistä on tehty kasoja kiipeilyä varten, ja konnat ovatkin tosi ketteriä kiipeilijöitä. Myöhemmin pohjamateriaaliksi vaihdettiin koko terraarioon hiekka-turve-seos.

Ruoka koostuu erilaisista vihreistä luonnon lehdistä (80%) ja kukista (20%). Hedelmiä poikaset eivät saa ollenkaan ja vihanneksiakin harvoin, koska kukkia on vielä hyvin saatavilla. Talveksi olen pakastanut mm. voikukan ja kehäkukan kukintoja sekä kuivannut lehtiä. Tarkoituksena olisi pitää ruokavalio talvellakin mahdollisimman lähellä kesädieettiä. Viittä konnaa kohden ruokaa on määrällisesti noin 4-5 keskikokoista voikukanlehteä + 2 ratamon lehteä + 2-4 pientä kukkaa tai yksi iso kukka. Lehtiä ja kukkia pyrin antamaan mahdollsimman monipuolisesti erilaisia. Jokaisella aterialla pienet saavat Nutrobalia, ja noin joka toisella lisäksi murskattua seepiansuomua. Paastopäiviä on kaksi viikossa. Konnapoikaset ovat aktiivisimmillaan aamupäivällä, mutta nukkuvat suurimman osan päivästä terran lämpimän pään piiloissa. Yöksi vetäydytään viileään piiloon hyvissä ajoin ennen hämäräntuloa.

Kaikki poikaset ovat selvästi alkaneet kasvamaan ja painoa on tullut lisää muutamia grammoja kuukaudessa. Kaksi minulle jäävää poikasta olivat ensimmäisenä talvena n. 1,5 kk puolittaisella talvilevolla. Talvilepo sujui juuri niin kuin pitääkin: konnat nukkuivat kiltisti piiloissaan ja saivat ruokaa ja kylvyn 1-2 kertaa viikossa. Lepojakson aikana niillä oli koko ajan terraariossaan raikasta vettä, ja poikaset kävivätkin juomassa kupistaan silloin tällöin.

© 2002-2007, Niina Hallikainen
PÄIVITÄ SELAIMESI! Se ei osaa näyttää sivuja oikein.