 Jos asunnossa ei ole omaa pihaa, voi kilpikonnaa ulkoiluttaa myös parvekkeella tai patiolla. |
Kesällä kilpikonna on hyvä viedä ulos, kun päivälämpötila varjossa ylittää 15 °C (leopardi- ja tunisiankilpikonnilla yli 20 °C). Paras tilanne olisi tietysti, jos kilpikonnalle voitaisiin rakentaa pysyvä aitaus omalle pihalle. Kerrostalossa asuvankin kannattaa käyttää kilpikonnaa ulkona niin usein kuin mahdollista, sillä suodattamaton auringonvalo on näille valonlapsille todella tärkeää. Kilpikonnalle voi myös rakentaa kesäterraarion parvekkeelle. Parveketerraarioon voidaan asentaa ulkokäyttöön soveltuva lämpölamppu tuomaan lisälämpöä, jos auringon säteet eivät yllä parvekkeelle koko päivää. Auringon UV-säteitä tulee myös varjoon, sillä ne heijastuvat pinnoilta ja ilmasta. Lasitetulle parvekkeelle kilpikonnan voi siirtää asumaan aikaisemmin keväällä ja tarvittaessa ulkokautta voi pidentää myös syksyllä. Parvekelasit toimivat kasvihuoneen tavoin ja pidättävät lämpöä parvekkeella. Aurinkoisina päivinä lasit täytyy kuitenkin muistaa aina avata, ettei kilpikonnalle tule liian kuuma. Lasi ei myöskään läpäise UV-säteitä, joten myös sen takia ne kannattaa vetää syrjään aina kun mahdollista.
Ulkona kilpikonnalla täytyy olla aina mahdollisuus päästä varjoon viilentymään. Ilman valvontaa kilpikonna häviää nopeasti kasvillisuuden joukkoon, mistä sitä on hyvin vaikea löytää, joten vapaana käyskentelevää konnaa ei saa jättää hetkeksikään yksin. Monesti jo katseen siirtäminen muutamaksi sekunniksi muualle riittää: liikkumaton kilpikonna maastoutuu niin hyvin kasvillisuuden joukkoon, ettei sitä näe ennen kuin se lähtee taas liikkeelle. Joka kesä maakilpikonnia karkailee omistajiltaan, ja valitettavan usein karkulaista ei enää löydetä. Kilpikonna voi vapaudenhuumassa vaeltaa yllättävän kauas, jopa kilometrien päähän.
Ainakin Etelä-Suomessa voidaan nelivarvaskilpikonnia ja välimeren lajeja pitää kesällä ulkotarhassa ympäri vuorokauden, mikäli tarha on asianmukaisesti rakennettu. Minimilämpötila yöllä on 10 astetta, sillä alle 10 asteessa kilpikonnat alkavat hakeutumaan horrokseen. Keski-Euroopassa, jossa kesät ovat huomattavasti lämpimämpiä kuin Suomessa, pidetään kilpikonna-aitauksen välttämättömänä lisävarusteena kasvihuonetta tai minikasvihuonetta. Kilpikonnilla on vapaa pääsy kasvihuoneeseen pienen kulkuaukon kautta. Kasvihuoneessa lämpötila on aina korkeampi kuin ulkona, joten se toimii konnien lämmittelypaikkana ja suojana sateisella ilmalla. Kasvihuoneeseen voidaan myös asentaa lämpölamput, jolloin kilpikonnia voidaan pitää kasvihuoneessa keväällä ja syksyllä, kun ulkoilma on vielä liian viileää. Minikasvihuone eli taimilava voidaan rakentaa kokonaan lasista tai valonläpäisevästä muovista. Toinen vaihtoehto on tehdä seinät tai seinien alaosat puusta tai betonista ja vain viisto katto valonläpäisevästä materiaalista. Lasi ja useimmat kasvihuoneisiin tarkoitetut kennolevyt eivät läpäise UV-säteitä, mutta markkinoilla on saatavana myös akryylistä valmistettuja kennolevyjä, jotka päästävät suuren osan tärkeistä UV-säteistä läpi. Jos minikasvihuone on tarkoitettu käytettäväksi vain ulkoilun yhteydessä lämmittelypaikkana, ei akryylilevyjä välttämättä tarvita. Mutta mikäli kilpikonnan on tarkoitus asua pelkästään kasvihuoneessa pidempiä aikoja, kannattaa ainakin katto tehdä akryylikennolevyistä. Kilpikonnan pysyvänä asuntona toimivaan kasvihuoneeseen täytyy asentaa kattoluukkuun automaattinen avaaja, joka aukaisee luukun lämpötilan noustessa. Tuulettamaton kasvihuone muuttuu auringonpaisteessa hetkessä tappavan kuumaksi. Kuvia kilpikonnille tarkoitetuista minikasvihuoneista löytyy vaikkapa saksalaisilta sivuilta (linkki).
Kilpikonna-aitauksen täytyy olla ehdottomasti pakovarma, ja se on hyvä myös kattaa yläpuolelta verkolla, mikä suojaa konnia petolinnuilta ja muilta eläimiltä. Aita pitää upottaa maahan vähintään 20 cm syvyyteen. Lisäksi aidan juurelle voidaan latoa kaivamisen estämiseksi kivilaattoja, jotka peitetään maa-aineksella. Aidan pitää olla niin korkea, etteivät suurimmankaan konnan etujalat yllä aidan reunalle sen seisoessa pystyssä takajaloillaan. Aitauksen nurkista päättäväinen konna saa lisätukea, ja voi päästä hivuttautumaan reunan yli. Aidan yli kiipeämisen voi estää taivuttamalla aidan yläosa sisälle päin. Sopivia aitamateriaaleja ovat puu ja painekyllästetty puu, betoni sekä erilaiset kiviharkot. Verkkoa ei kannata käyttää, sillä kilpikonnat voivat oppia kiipeämään verkkoa pitkin. Lisäksi läpinäkyvä aita hämää kilpikonnia, ja ne kuluttavat turhaan aikaa yrittämällä aidan läpi.
Ulkotarhan pohja ei saa olla kokonaan ruohikkoa, koska se on kilpikonnille liian kostea ja kylmä alusta. Ainakin puolet pohja-alasta pitäisi olla kuivaa sora-hiekka-maata. Sadevedet saadaan ohjattua pois aitauksesta käyttämällä läpäisevää maa-ainesta sekä muotoilemalla kilpikonnatarha siten, että se on hieman ympäristöä korkeammalla. Joissakin tapauksissa alue kannattaa salaojittaa. Maaperään voidaan muotoilla korkeuseroja: loiva etelärinne on mieluisa lämmittelypaikka ja munimispaikka naaraille. Kilpikonna-aitauksen maa kannattaa kalkita hyvin, jotta siellä kasvavista kasveista tulisi mahdollisimman kalsiumpitoisia. Aitauksesta täytyy löytyä sekä aurinkoisia alueita paistatteluun että varjoisia piiloja viilentymiseen. Aamuaurinko on kilpikonnille tärkeämpi kuin ilta-aurinko, joten aitaus on hyvä sijoittaa pihan itä- tai eteläpuolelle. Myös matala vesiallas on välttämätön. Kasvillisuus voi koostua erilaisista kilpikonnan ravinnoksi kelpaavista luonnonkasveista kuten voikukasta, ratamosta, heinistä, apilasta ja yriteistä. Myös matalakasvuisia puita ja pensaita kannattaa istuttaa, sillä ne tuovat näkösuojaa ja varjoja. Monien maakilpikonnien ruokavalioon kuuluvat myös erilaiset mehikasvit, joten nekin voivat olla hauska lisä aitauksen kasvistoon.
Vitamiinivalmisteen käyttö on syytä lopetettaa kesäkauden ajaksi, jos kilpikonna elää enimmäkseen ulkona. Ideaalisessa tilanteessa kilpikonna saisi myös ukoaitauksessa syömistään kasveista riittävästi kalsiumia. Käytännössä on kuitenkin turvallisinta pitää tarjolla jotain kalkkipitoista nakerrettavaa, esimerkiksi seepiansuomua. Mikäli kilpikonna on ulkona vain osan kesää, voi vitamiinia antaa sellaisina päivinä, jolloin konna oleilee sisätiloissa.
Syksyn tullen alkavat yölämpötilat laskemaan lähelle 10 astetta ja kilpikonnat ryhtyvät luonnostaan valmistautumaan talvihorrokseen. Ne syövät vähemmän mutta paistattelevat edelleen lämpiminä päivinä auringossa. Kilpikonnan voi siirtää suoraan ulkotarhasta horrokseen, mikäli voidaan varmistua siitä, että eläin todellakin paastoaa viimeiset viikot ennen horrosta. Käytännössä kilpikonnan syömistä on helpointa säädellä suljetussa tilassa kuten kasvihuoneessa tai minikasvihuoneessa. Jos konna laitetaan ulkotarhasta suoraan horrokseen, voivat yölämpötilat laskea viimeisten viikkojen aikana alle 10 asteenkin. Päivälämpötilan tulisi kuitenkin olla enimmäkseen 15 asteen yläpuolella, jotta konnan suolentoiminta säilyy paaston aikana. Jos konna siirretään ulkokauden jälkeen sisätiloihin ennen horrokseen laittamista, saattaa eläimen sisäinen kello mennä sekaisin: ulkona se on saanut oikeat vihjeet talventulosta lämpötilan laskusta ja päivien lyhentymisestä, mutta sisällä olosuhteet muuttuvatkin äkkiä radikaalisti lämpimämmiksi.