 Puolittaisella talvilevolla kipikonna nukkuu päivät pitkät. |
Useimmat Testudo-suvun maakilpikonnat viettävät luonnossa talven kylmimmät kuukaudet horroksessa. Poikkeuksena ovat tunisiankilpikonna (Testudo graeca nabulensis) ja leopardikilpikonna (Geochelone pardalis), jotka eivät horrosta talvella lainkaan. Jotkin espanjankilpikonnan (Testudo graeca graeca) rannikkopopulaatiot sietävät vain lyhyen talvihorroksen, joten espanjankilpikonnalle horrosta parempi vaihtoehto olisi ns. puolittainen talvilepo. Luonnossa horrostaville kilpikonnille pitää kuitenkin järjestää kotioloissakin talvihorros. Sairasta eläintä ei saa laittaa talvilevolle, mutta kaikki terveet kilpikonnat, myös aivan pienet poikaset, hyötyvät horroksesta. Horros hidastaa kilpikonnan kasvua ja on siksi erinomainen kasvun säätelykeino pienillä poikasilla. Kilpikonna alkaa yleensä syksyllä syys-lokakuussa, valon vähentyessä, itsekin vähentämään syömistään ja nukkuu aina vain enemmän. Näihin aikoihin aletaan päivittäisiä valaistus- ja lämmitysaikoja vähitellen lyhentämään ja myös ruoan määrää vähennetään.
Horrokseen valmistautuminen aloitetaan pitkällä paastolla. Aikuiset kilpikonnat tarvitsevat jopa 4-6 viikon paaston, mutta poikasilla ja nuorilla yksilöillä riittää kaksi viikkoa. Paaston tarkoituksena on antaa kilpikonnan suolistossa olevalle ravintomateriaalille aikaa sulaa, sillä sulamaton ruoka voi olla vaarallista horroksen aikana. Täysin tyhjäksi suolta ei kuitenkaan pidä saada - eikä se ole mahdollistakaan. Paaston pituuden kanssa ei pidä liioitella, sillä kilpikonna kuluttaa vararavintoaan paaston aikana. Paastoaikana kilpikonna pidetään huoneenlämmössä ja lämpölamppua sekä valoja pidetään päivittäin päällä. Konnaa täytyy myös kylvettää tavallista useammin, koska se ei enää saa vettä ravinnon kautta. Parilla viimeisellä paastoviikolla kilpikonnan voi kylvettää joka päivä. Yölämpötilan laskeminen viimeisellä paastoviikolla noin 12-15 °C:een on myös eduksi. Kilpikonnan voi vaikka laittaa yöksi jääkaapin viileäosaan horrostusboksissaan.
Horrostusboksiksi sopii mikä tahansa muovinen tai puinen laatikko, jossa on tilaa sen verran, että kilpikonna mahtuu kääntyilemään ja hieman liikkumaan. Laatikkoon porataan ilmareikiä seiniin ja kanteen, ja se täytetään puolilleen hiekka-turve-seoksella. Kreikankilpikonnilla materiaali kostutetaan kunnolla kuitenkin niin, ettei vesi valu siitä nyrkkiin puristettaessa. Horroksen kuluessa materiaalia voidaan kostuttaa lisää, jos se pääsee kuivumaan. Nelivarvaskilpikonnilla materiaali saa olla vain kevyesti kostutettua niin, että se tuntuu nihkeältä sormissa. Boksin ilmankosteuden pitäisi pysyä kreikankilpikonnilla 60-70 prosentissa.
 Talvihorroksen voi järjestää esimerkiksi jääkaapissa. |
Optimilämpötila horrokselle on +5 °C ja lämpötila saa vaidella noin +3 ja +10 °C välillä. Oikein hyvä paikka horrostaville kilpikonnille on luotettava jääkaappi tai kellari, jossa lämpötila pysyy tasaisena. Jääkaapissa horrostettaessa täytyy muistaa availla jääkaapin ovea säännöllisesti, jotta ilma vaihtuisi. Jos kilpikonnia horrostetaan kellarissa, pitää varmistaa, etteivät rotat ym. tuholaiset (tai pitkäkyntiset naapurit) pääse kilpikonniin käsiksi. Horrosta voidaan jatkaa kreikankilpikonnilla maksimissaan 3-4 kuukautta ja nelivarpailla jopa 4-5 kk. Horrostava kilpikonna pitää tarkistaa ja punnita säännöllisesti, ja jos konnassa havaitaan jotain sairauden merkkejä tai sen paino laskee rajusti (yli 10 % paaston jälkeisestä lähtöpainosta) täytyy horros lopettaa heti. Horroksesta herättely tapahtuu siten, että konna nostetaan laatikossaan huoneen lämpöön ja annetaan lämmetä vähitellen. Kun eläin alkaa liikkumaan, päästetään se normaaliin elinympäristöönsä lämmittelemään lampun alle. Ensimmäisinä päivinä horroksen jälkeen konnaa pitää kylvettää useita kertoja päivässä, jotta se voisi täydentää vesivarastojaan ja virtsata. Yleensä jo heräämistä seuraavana päivänä konna alkaa syömään. Jos kilpikonna ei ole syönyt vielä viikon kuluttua herätyksestä, on sillä jokin asia hullusti (ks. sairaudet).
Horrostaville lajeille oikea horros on suositeltavin tapa viettää talvikuukaudet, mutta jos syystä tai toisesta sitä ei pystytä järjestämään, niin kilpikonnan voi laittaa myös puolittaiselle talvilevolle. Puolittaiseen lepoon aletaan valmistautumaan syyskuun paikkeilla lyhentämällä vähitellen päivän pituutta ja vähentämällä ruokintaa. Toisilla kilpikonnilla talvikauteen hiljeneminen sujuu kuin itsestään ja ne vetäytyvät omasta halustaan levolle. Puolittaisen talvilevon aikana lämpölamppu ja valot ovat kokonaan sammutettuina ja konnan annetaan nukkua rauhassa omassa piilossaan, huoneenlämmössä (18-20 °C) vedottomassa paikassa. Noin kerran viikossa kilpikonna herätetään, kylvetetään, laitetaan lämpölampun alle ja tarjotaan pieni määrä vitamiineilla ja kalsiumilla höystettyä ruokaa. Jos konna ei syö itse lautaselta, sitä houkutellaan syömään tarjoamalla ruokaa suoraan kädestä. Syönnin jälkeen eläimen annetaan paistatella tämä päivä lampun alla, ja laitetaan sitten taas nukkumaan viikoksi. Kaikki kilpikonnat eivät suostu syömään edes kerran viikossa, ja näiden yksilöiden kohdalla pitää kiinnittää erityistä huomiota siihen, että ne saavat vettä tarpeeksi. Puolittaista talvilepoa saa aikuisilla yksilöillä jatkaa korkeintaan noin kaksi kuukautta ja pienillä poikasilla 1-1,5 kk. Paino saa laskea puolittaisen aikana korkeintaan 10 %. Kaikilla kilpikonnilla puolittainen talvilepo ei onnistu, vaan ne pysyvät aktiivisina ja etsivät ruokaa vaikka kaikki valot olisivat sammutettuina. Tällaisten yksilöiden kohdalla täytyy horrosta harkita vakavasti uudelleen. Joskus puolittaisen talvilevon lopettaminen voi tuottaa vaikeuksia, kun kilpikonna ei vain jaksa pysyä aktiivisena ja hereillä. Tällaisissa tapauksissa puolilepoa voidaan jatkaa lievennettynä versiona eli ruokitaan konna vaikka aluksi kaksi kertaa viikossa, sitten kolme kertaa viikossa jne. kunnes päästään normaaliin kevätrytmiin.
Jotkin maakilpikonnat, kuten nelivarvaskilpikonnat, saattavat pitää lepokauden myös kesällä kuumimpaan aikaan. Silloin ne ovat hiljaisempia ja syövät vähemmän.