 Suomeen salakuljetetut kilpikonnat voivat kärsiä pahasta nestehukasta ja loisista. Kuvan nelivarvaskonna toipui nestehukasta. |
Useimmat aikuiset Testudo-suvun maakilpikonnat ovat sitkeitä ja kestäviä eläimiä ja soveltuvat hyvin pidettäviksi suomalaisissa kodeissa. Sen sijaan pienet, vasta maahantuodut poikaset voivat olla paljon herkempiä sairastumaan, ja niiden hoitoon kannataa kiinnittää erityistä huomiota parin ensimmäisen vuoden aikana. Jos aikuinen konna sairastuu, on vika yleensä eläimen elinympäristössä (väärät lämpötilat, liian suuri ilmankosteus, veto, pöly) tai ravinnossa (A-vitamiinin, D3-vitamiinin, kalsiumin puute, vääränlainen ruoka) tai eläin on muuten stressaantunut (muutto uuteen paikkaan, ahdistelevat lajitoverit, ahdistelevat muiden eläinlajien edustajat kuten kissat, koirat tai ihmiset). Mikäli kilpikonnan epäillään olevan sairas, pitää se viedä viipymättä matelijoita hyvin tuntevalle eläinlääkärille. Sairastumisen syy pitäisi myös selvittää ja korjata tilanne, ettei eläin sairastu kohta uudestaan.
Sairauden oireita ovat mm. syömättömyys ja apaattisuus (mikäli ei ole kyse normaalista vuodenaikojen vaihtelusta johtuvasta paastoamisesta, joka maakilpikonnilla on hyvin yleistä!), punaiset verestävät pilkut tai suuremman punaiset alueet ikenissä tai kielessä, vaalea juustomainen mössö suussa, äänekäs hengitys (vinkuna, pihinä, piipaus jne.), hengittäminen suu auki tai pää koholla, liman valuminen tai kupliminen suusta tai sieraimista, turvonneet, ärtyneet tai umpeenmuurautuneet silmät (vasta heränneen kilpikonnan silmät voivat olla hieman turvonneet, myös veden ja ruoan joutuminen silmiin voi ärsyttää niitä hetkellisesti), paiseet kaulassa; korvissa (kilpikonnan korvat ovat silmien takana olevien isompien, usein tummempien nahkamaisten levyjen alla piilossa) tai raajoissa, ripuli, oksentaminen, pistävän hajuinen virtsa, sulamattoman ruoan ulostaminen, madot ulosteessa.
Erilaiset suolistoloiset ja madot ovat hyvin yleisiä kilpikonnilla. Terveelle eläimelle loisista ei ole suuremmin haittaa, mutta jos eläimen vastustuskyky heikkenee jostain syystä, voivat loiset lisääntyä liikaa ja aiheuttaa ongelmia. Maakilpikonnat olisi hyvä madottaa ainakin kerran, mielellään maahantuonnin yhteydessä. Kilpikonnille sopiva matolääke on reseptivapaa Axilur, jota annetaan 100 mg/eläimen painokilo. Annos annetaan kaksi kertaa kahden viikon välein. Matokuurin aikana kilpikonnan terraario täytyy pestä ja desinfioida huolellisesti sekä desinfioida tai vaihtaa kaikki sisusteet. Jos terraarion desinfiointia ei tehdä, niin konna saa uuden loistartunnan ympäristöstään. Matolääke voidaan liuottaa pieneen määrään vettä ja antaa letkun ja ruoskun avulla suoraan konnan nieluun, tai se voidaan imeyttää vaikka pieneen leipäpalaan tai muusattuun ruokaan ja antaa eläimen itse syödä lääke. Jos matokuurin antaminen tuntuu hankalalta tai et osaa laskea oikeaa annostusta, niin vie kilpikonna eläinlääkärille madotettavaksi.