 Maakilpikonnat ovat aktiivisia ja tarvitsevat paljon tilaa. Kuvassa nelivarvaskilpikonna. |
Kestävimpiä maakilpikonnalajeja ovat nelivarvas-, kreikan-, reunus- ja kannuskilpikonna. Maakilpikonnien ja muidenkin matelijoiden maahantuonti oli pitkään Suomessa kiellettyä, ja melkein kaikki yli kymmenvuotiaat Suomessa elävät maakilpikonnat on salakuljetettuja ja luonnosta kerättyjä yksilöitä. Nykyään maakilpikonnia saa tuoda maahan, mutta CITES-sopimuksen piiriin kuuluvilla lajeilla täytyy olla todistus niiden alkuperästä. CITES-todistuksen tarvitsevat mm. kreikankilpikonna (Testudo hermanni), espanjankilpikonna (Testudo graeca graeca), reunuskilpikonna (Testudo marginata), kannuskilpikonna (Testudo ibera) sekä leopardikilpikonna (Geochelone pardalis). Näiden lajien eläinkaupoissa myytävänä olevat poikaset on yleensä tuotu Itä- tai Keski-Euroopasta. Poikkeuksena on leopardikilpikonna, jota tuodaan Afrikasta, ja yksilöt on joko kerätty luonnosta tietyn kiintiön sallimissa rajoissa tai ne ovat ns. tarhattujen kilpikonnien jälkeläisiä. Myös nelivarvaskilpikonnia tuodaan Suomeen, ja näistä osa on kiintiön puitteissa luonnosta kerättyjä ja osa kasvatettuja.
Suomesta löytyy jo useita harrastajia, jotka kasvattavat nelivarvaskilpikonnia, ja myös kreikankilpikonnan poikasia on tulevaisuudessa saatavilla. Olenpa kuullut huhuja jopa leopardikilpikonnan lisääntymisyrityksistä täällä Suomessa. Ruotsissa ja Keski-Euroopassa eri lajeja kasvatetaan melko yleisesti. Kilpikonnakasvattajia voi etsiä internetin välityksellä, erilaisilla matelija-aiheisilla keskustelupalstoilla ja muilta harrastajilta kyselemällä. Suomen Herpetologisen yhdistyksen nettisivuilta löytyy linkkejä mm. ruotsalaiselle osto-myynti -palstalle ja suomalaiselle herp-sähköpostilistalle. Kasvattajat ilmoittelevat poikasista myös herppi.net foorumissa.
 Pienen poikasen hoito vaatii paljon tietoa. Yleisin virhe on ruokkia poikasta liikaa tai väärällä ravinnolla, jolloin se kasvaa liian nopeasti ja saa peruuttamattomia vaurioita sisäelimiin ja kilpeen. Kuvassa kuukauden ikäinen oikein ruokittu nelivarvaskilpikonna. |
Ehdottomasti suositeltavinta olisi hankkia terraariossa syntynyt kilpikonna. Suuri osa eläinkaupoissa myytävistä kreikan- ja nelivarvaskilpikonnista on luonnosta kerättyjä tai tarhattuja. Tarhattu poikanen on teoriassa syntynyt vankeudessa. Käytännössä poikasten emokilpikonna on kerätty luonnosta munia kantavana ja munat on haudottu poikasiksi, jotka sitten myydään lemmikkimarkkinoille. Kilpikonnanpoikasten kuljettaminen ulkomailta stressaa eläimiä ja heikentää niiden vastustuskykyä tauteja vastaan. Eläimet ovat voineet tulla Suomeen useamman välikäden kautta. Lisäksi monet eläinkaupat eivät osaa tai välitä hoitaa kilpikonnia oikein, mikä tietysti heikentää niiden kuntoa entisestään. Sloveniasta tuoduilla kreikankilpikonnan poikasilla voi myös olla runsaasti suolistoloisia. Valitettavan usein tällainen poikanen sairastuu pian ostamisen jälkeen.
Jos kilpikonna ostetaan eläinkaupasta, pitää eläimen mukana ehdottomasti saada CITES-todistus, mikäli se on sopimuksen piiriin kuuluvaa lajia. Terraariossa syntyneiden kilpikonnien mukana täytyy saada kasvattajan kirjoittama syntymätodistus, joten jos sellaista ei löydy, niin konna ei todennäköisesti ole terraariossa kasvatettu. Kauppiaan on myös osattava kertoa mistä eläin on peräisin sekä kilpikonnan tieteellinen nimi, sillä oikean lajin tunnistaminen jälkeen päin on todella vaikeaa. Myytävänä olevien kilpikonnien elinolosuhteisiin kaupassa kannattaa kiinnittää huomiota, ja jos terraariot näyttävät puutteellisilta tai likaisilta, tai jos eri lajeja on laitettu samaan terraarioon, niin ostamista on hyvä miettiä kaksi kertaa. Kilpikonnan poikasista kannattaa valita vilkkaan oloinen yksilö, ja kauppiasta voi pyytää näyttämään, että eläin syö varmasti. Kauppiaan kanssa voidaan vaikka sopia, että ostaja saa tulla katsomaan kun konnia ruokitaan seuraavan kerran. Kun kilpikonnaa käsitellään, niin terve eläin vaikuttaa aktiiviselta ja saattaa yrittää pakoon. Velton ja apaattisen oloinen yksilö on parasta jättää ostamatta. Kilpikonnan silmien täytyy olla kirkkaat ja avoimet, sierainten puhtaat ja avoimet, peräpäässä ei saa olla ulosteen jäämiä ja kilven pitää olla tasainen ja symmetrisen näköinen. Jos kilvessä erottuu kumpuja tai muhkuroita tai jos kilven profiili sivusta katsottuna on sellainen, että etuosa on selvästi takaosaa korkeampi, niin konna on kasvatettu väärällä ravinnolla ja kärsii mahdollisesti kalkin puutteesta. Tällainen epämuodostunut yksilö kannattaa jättää ostamatta. Valitettavan monet aikuiset kilpikonnat ovat enemmän tai vähemmän epämuodostuneita kilvestään, koska maakilpikonnia on aikaisemmin Suomessa hoidettu ja ruokittu aivan väärin. Jos epämuodostuneisuus on vain lievää ja konna on muuten terveen oloinen, voi tällaisestakin kilpikonnasta saada aivan hyvän hoidokin. Ulkomaisille kilpikonnille olisi hyvä antaa matokuuri heti, kun se on kotiutunut ja alkanut syömään. Monilla Sloveniasta tuoduilla poikasilla on ollut vaarallisen paljon suolistoloisia. Ohjeet madotukseen saat eläinlääkäriltä ja myös näiltä sivuilta löytyy annostusohje.
Muistilista maakilpikonnan ostajalle
- Terraario: poikaselle esimerkiksi 100 x 30 cm pohjapinta-alaa - aikuiselle vähintään 200 x 100 cm pohjapinta-alaa.
- Lamput ja lämmityslaitteet: lämpölamppu esim. 40 tai 60 W spotti sekä UVB-loisteputki (5-8 % UVB) ja siihen kotelo.
- Pohjamateriaali: hiekkaa ja lannoittamatonta turvetta, puolet kumpaakin. Kreikankilpikonnalla osa pohjasta pidetään kosteana. Nelivarvaskilpikonnilla koko pohja pidetään kuivana.
- Sisusteet: matalareunainen vesiastia pakollinen kreikankilpikonnalla ja suositeltava myös nelivarpaalla. Piilopaikoiksi korkkikaarnan paloja, puisia tai pahvisia laatikoita, tekokasvipöheikköjä ym. Kiipeilyä varten matalia kiviä, kantoja jne.
- Lisäravinteet: Kasvissyöjämatelijoille tarkoitettu vitamiinivalmiste, jossa on D3- ja A-vitamiinia. Esimerkiksi Nutrobal -vitamiinijauhe. Lisäksi liitujauhetta apteekista tai seepiansuomu eläinkaupasta.