 Toukat ja sirkat voidaan tarjota kupista tai pinseteillä. Sirkkakupissa täytyy olla riittävän korkeat reunat. |
Leopardigekot ovat hyönteissyöjiä ja luonnossa niiden ruokalistalle kuuluvat erilaiset sirkat, kovakuoriaiset, toukat, madot, torakat ja hämähäkit. Lisäksi gekot voivat syödä myös hiirenpoikasia. Terraariossa asuvan leogekon perusruokaa ovat sirkat ja jauhomadot. Monipuolisuutta ruokavalioon saa jättijauhomadoilla, hiirenpinkeillä, vahakoisan toukilla ja perhosilla sekä luonnosta löytyvillä myrkyttömillä ja karvattomilla hyönteisillä.
Ruokaelämistä täytyy huolehtia yhtä hyvin kuin itse gekostakin, sillä huonosti ruokitut ruokaeläimet ovat heikkoa ravintoa liskolle. Jauhomatoja säilytetään jauhoseoksessa, joka voi koostua mm. vehnäleseistä, puurohiutaleista, soijajauhosta, kuivahiivasta ja jauhetusta koiran/kissanruoasta. Tuoreruokana annetaan pari kertaa viikossa vaikkapa salaattia, kurkkua, porkkanan tai perunan siivuja sekä muita vihanneksia. Sirkkojen ruokaseos koostuu jauhetusta kuivasta koiranruoasta, puurohiutaleista ja vehnäleseistä. Myös kalanruokaa voidaan antaa. Sirkat tarvitsevat nestepitoista tuoreruokaa päivittäin: kurkkua, salaattia, voikukanlehtiä, pala hedelmää jne.
Leopardigekon ruokaan täytyy lisätä aina vitamiini-kalkkijauhetta. Eäinkaupoissa myydään matelijoille sopivia vitamiinivalmisteita. Hyönteiset kannattaa pölyttää vitamiinissa kauttaaltaan vaikkapa ravistelemalla niitä muovipussissa tai purkin pohjalla vitamiinin kanssa. Ruokaeläimet voi myös täyttää vitamiinilla sisältä päin: kerää edellisenä päivänä tarvittavat ruokaeläimet erilliseen astiaan ja lisää sinne vitamiinijauhetta ja hiukan kalanruokaa. Seuraavana päivänä vitamiinia syöneet ruokaeläimet voi antaa gekolle ruoaksi.
Sopivan kokoinen ruokaeläin on pituudeltaan gekon pään levyinen tai hiukan pidempi. Leogekon poikasille täytyy varata pieniä sirkkoja ja toukkia, sillä ne eivät pysty syömään aikusia hyönteisiä.
Poikasille annetaan ruokaa aluksi päivittäin, mutta jo kuukauden ikäiselle poikaselle voidaan ruokintaa harvetaa joka toiseen päivään. Aikuisille yksilöille ruokaa voidaan antaa pari kertaa viikossa. Lisäännyttämiseen käytettävät yksilöt kannattaa ruokkia useammin, koska ne paastoavat usein keväällä viikkokausia. Kerralla annetaan sen verran ruokaa kuin lisko jaksaa syödä yön aikana. Syömättä jääneitä ruokaeläimiä ei kannata jättää terraarioon, sillä ne menettävät nopeasti ravintoarvoaan.
Ruokinnassa kannattaa noudattaa kohtuullisuutta. Hidas kasvuvauhti on poikasen kannalta terveellisempi vaihtoehto, ja aikuisillakin gekoilla ruokahalu pysyy parempana jos niitä ei yliruokita. Lisäksi liikalihavuus lyhentää eläinten elinikää sillä ylimääräinen rasva kerääntyy sisäelimiin. Leopardigekot syövät yleensä hyvin ja ahnaasti niin kauan kun ne kasvavat. Kun ne saavuttavat aikuiskoon -- noin puolen vuoden tai vuoden iässä -- vähenee gekkojen ruokahalu usein huomattavasti. Monet aikuiset gekot pitävät joka vuosi paastokauden, joka yleensä ajoittuu talveen ja alkukevääseen ja voi kestää muutamasta viikosta jopa 2-3 kuukauteen.
Terraariossa pidetään koko ajan pienessä kupissa tarjolla kalkkijauhetta tai kalkkijauheen ja vitamiinijauheen sekoitusta. Erityisesti poikasilla ja munivilla naarailla kalkin sekaan on hyvä lisätä hiukan vitamiinijauhetta. Kalkkina voidaan käyttää esimerkiksi apteekissa myytävää liitujauhetta tai jauhettua seepiansuomua. Vitamiiniksi sopii mm. Nutrobal-vitamiinijauhe ja muut matelijoille tarkoitetut jauhemaiset valmisteet. Tarkista valmisteesta, että se sisältää ainakin A-vitamiinia ja D3-vitamiinia. Vitamiinipurkki on hyvä säilyttää jääkaapissa. Ostohetkellä vitamiinipurkista kannattaa myös tarkistaa parasta ennen -päivä, sillä vanhentuneista vitamiineista ei ole paljoakaan hyötyä gekolle.
Kalkin puutteesta seuraa luuston haurastumista, lihaksiston heikkoutta ja lopulta kuolema. Ensioireisiin kuuluvat jalkojen tärinä ja ruokaeläinten tiputtelu suusta. Pidemmälle edetessään kalkinpuute aiheuttaa jalkojen turpoamista ja poikasilla etujalat voivat kasvaa kieroon jalkaterät sisään päin.