 Kuningaspyton kuristaa jo valmiiksi kuolleenkin saaliseläimen, kunhan sitä vähän härnätään heiluttetelmalla ruokaa käärmeen nenän edessä. |
Luonnossa kuningaspytonien ravintoa ovat pienet maassa elävät nisäkkäät ja linnunpoikaset. Mieluisinta ruokaa ovat gerbiiliit. Vankeudessa kuningaspytonien perusruokaa ovat hiiret ja rotat. Poikasille voidaan aluksi tarjota pieniä hiiriä, ja eläimen kasvaessa siirrytään sopivan kokoisiin rottiin. Poikasia ruokitaan noin 5-7 päivän välein ja aikuisia noin 2 viikon välein. Mitä suurempi ruokaeläin on, sitä pidemmäksi ruokailuväli kasvaa. Aikuiset kuningaspytonit, joille annetaan suurehkoa rottaa, voivat omasta tahdostaan venyttää ruokailuvälin jopa 2 kuukauteen.
Hämäräaktiivisina eläiminä kuningaspytonit lähtevät saalistamaan pian auringon laskiessa, joten ruoka kannattaa tarjota iltasella. Kuningaspyton tunnistaa saaliin hajuaistin ja yläleuassa olevien lämpöaistimien avulla. Pakastetut ruokaeläimet kannattaakin sulattaa ja lämmittää vaikka vesihauteessa tasalämpöisen eläimen ruumiinlämpöisiksi, jotta ne olisivat pytonille mahdollisimman houkuttelevaa ruokaa. Ruokaeläin kannattaa myös tarjota pihdeistä, ettei käärme iske epähuomiossa lämpimään käteen.
Vankeudessa syntyneet kasvuikäiset kuningaspytonit syövät yleensä mukisematta hiiriä ja rottia, mutta luonnosta kerätyt yksilöt voivat toisinaan olla nirsoja ruoan suhteen. Paastojaksot kuuluvat monien sukukypsien kuningaspytonien normaaliin elämään. Pisimmillään kuningaspytonin on tiedetty paastonneen 22 kuukautta. Tavallisesti luonnosta kerätyt yksilöt kieltäytyvät ruoasta lisääntymisaikanaan. Muita syitä syömättömyyteen voivat olla liian alhaiset terraarion lämpötilat, eläimen käsittelystä, ympäristön muutoksesta tai sopivan piilopaikan puutteesta johtuva stressi sekä sisä- tai ulkoloiset. Raskaana olevat naaraat ja nahkaansa luovat eläimet voivat myös paastota. Liian suuri tai kirkkaasti valaistu terraario saattaa myös stressata pytonia. Mikäli pyton on tuhdissa kunnossa, ei useammankaan kuukauden paastosta kannata vielä hermostua. Pitkään paastoavatkin yksilöt alkavat yleensä lopulta syömään. Ruokaa kannattaa paaston aikanakin tarjota säännöllisesti. Paastoavaa käärmettä on myös hyvä punnita, ja mikäli eläin ei menetä lähtöpainostaan yli 10 %:a, ei sillä todennäköisesti ole hätää. Tavanomaisten ruokaeläinten, hiirien ja rottien, lisäksi voidaan kokeilla vaikka kananpoikia, nataleita tai gerbiilejä. Toisaalta gerbiilinmakuun tottunutta käärmettä voi myöhemmin olla hankala saada syömään taas "normaalia" ruokaa. Joskus ruokailua arastava pyton voidaan saada syömään hiiren tai rotan pinkkejä, koska käärme kokee nuoren saaliseläimen vähemmän uhkaavana.
 Pyton syö isoja hiiriä ja pieniä rottia. |
Nirson käärmeen ruokahalun herättämiseksi ovat neuvokkaat käärmeharrastajat kehitelleet monenlaisia niksejä ja taikoja, joista löytyy tarkempia ohjeita erityisesti jenkkien nettisivuilta. Joitakin hyviksi havaittuja kikkoja ovat mm.: ruokaeläimen heiluttaminen pihdeillä käärmeen edessä, käärmeen sulkeminen yöksi pieneen laatikkoon yhdessä ruoan kanssa, ruokaeläimen liikuttelu piilopaikan suuaukolla käärmeen ollessa sen sisällä, ruokaeläimen piilottaminen vaikka pahvirullan sisälle mistä käärme voi sen saalistusretkellään "löytää", kuolleen ruokaeläimen kuonon rikkominen niin, että vähän verta tirtsahtaa esille. Eläviä jyrsijöitä ei käärmeelle saa Suomen lain mukaan antaa kuin äärimmäisissä tapauksissa. Kuningaspytonin kohdalla elävän ruoan tarjoaminen voisi tulla kyseeseen silloin, kun pyton on paastonnut jo todella pitkään ja alkaa laihtumaan liikaa. Käärmeen kannalta turvallisinta on tarjota eläviä hiiren tai rotan pinkkejä tai poikasia. Jos elävä aikuinen jyrsijä laitetaan pytonin terraarioon, täytyy käärmeellä olla mahdollisuus päästä suojaan ruokaeläimen hampaiden ulottumattomiin esim. väärinpäin käännetyn kuukkapurkin sisään, jonka pohjassa (eli katossa) on käärmeenmentävä reikä. Pakkoruokintaa pitäisi kuningaspytonien kohdalla välttää niin kauan kuin mahdollista, koska ne stressaantuvat herkästi pakkoruokinnasta. Pakkoruokkimalla annettu ruokaeläin ei saisi olla paljoa käärmeen kaulaa paksumpi.