 Kuningaspytonit ovat lisääntymiskokoisia noin metrin mittaisina ja kilon painoisina. Kuvassa kaksi urosta sulassa sovussa. |
Luonnossa kuningaspytonit parittelevat kuivan kauden aikana loka-helmikuussa ja poikaset kuoriutuvat sadekauden alkaessa huhti-toukokuussa. Kuningaspytonit tulevat sukukypsiksi 3-5 -vuotiaina. Lisääntymistarkoituksiin käytettävien yksilöiden tulisi olla vähintään 1 metrin mittaisia ja kilon painoisia. Naaraiden olisi hyvä olla melko pulskassa kunnossa, koska ne usein lopettavat syömisen lisääntymis- ja raskausajaksi.
Kuningaspytoneilla, kuten muillakin pytoneilla ja boilla, on pienet kynnet peräaukon molemmin puolin. Uroksella nämä kynnet ovat yleensä pidemmät kuin naaraalla, ja uroksen häntä on hieman pidempi ja paksumpi kuin naaraan. Sukukypsät naaraat ovat yleensä uroksia suurempia ja vartaloltaan paksumpia. Varmuus käärmeiden sukupuolista saadaan kuitenkin asiantuntijan suorittamalla sondauksella.
Kuningaspytonien lisääntymisen onnistumisen kannalta ei ilmeisesti ole suurta merkitystä sillä, pidetäänkö käärmeitä lisääntymisajan ulkopuolella yhdessä vai erikseen, koska molemmilla tavoilla pytonit on saatu lisääntymään. Urokset ottavat toisistaan mittaa painimalla, ja vahvempi pääsee parittelemaan naaraan kanssa. Uroksien välinen taistelu lisää niiden pariutumishalukkuutta. Ratkaisevinta lisääntymisen onnistumisessa on kuitenkin terraarion olosuhteiden (lämpötila, valo ja ilmankosteus) muuttaminen vuodenaikojen mukaan. Jos käärmeitä pidetään tasaisessa lämpötilassa ja 12 tunnin päivärytmillä ympäri vuoden, niin ne harvoin lisääntyvät.
Kuningaspytonien lisäännyttämisessä on olemassa hieman toisistaan eroavia tapoja. Euroopassa ja USA:ssa kasvattajien keskuudessa näyttäisi olevan yleisin seuraavanlainen resepti: Lisääntymiseen aletaan valmistautumaan jo edellisenä keväänä ja kesänä, jolloin käärmeitä ruokitaan runsaasti. Kesäkaudella pidetään sekä päivä- että yölämpötilat lähes yhtä korkeina -- yleislämpötila 26-29 °C ja lämmittelypaikalla noin 35 °C. Päivän pituus saa olla keskikesällä 14 tuntia. Syksyllä päivän pituutta aletaan vähitellen lyhentämään, ja keskitalvella se on enää 9 tuntia. Ruokintaa jatketaan syksylläkin, mutta jotkut yksilöt voivat lopettaa syömisen valoisan ajan vähentyessä. Marraskuussa ruokinta lopetetaan kokonaan, ja kaksi viikkoa tästä lasketaan yölämpötila 22-24 asteeseen. Päivälämpötilat saavat pysyä ennallaan tai laskea vain parilla asteella. Talviolosuhteita jatketaan helmikuulle asti, jolloin päivän pituutta aletaan taas kasvattamaan ja lämpötilat palautetaan kesäkautta vastaaviksi. Ruokaa aletaan tarjoamaan pian lämpötilojen palauttamisen jälkeen, mutta naaraat voivat kieltäytyä ruoasta. Sukupuolet pidetään erillään kesäkaudella ja käärmeet laitetaan yhteen talvilevon alettua pareittain tai ryhmittäin. Käärmeet parittelevat yleensä ensin talvikaudella, kun päivä on lyhimmillään, ja uudelleen keväällä talvilevon jälkeen. Naaraat ovuloivat yleensä maalis-huhtikuussa, ja ovulaation voi selvästi havaita käärmeen keskiruumiin paisumisena. Paisuma on näkyvissä vuorokauden verran, jonka jälkeen munasolut asettuvat peräkkäin munanjohtimiin.
Raskaana olevat naaraat voivat kieltäytyä ruoasta aina munintaan asti. Kantavat naaraat ovat turvonneen näköisiä ruumiin takaosasta ja viettävät paljon aikaa lämmittelypaikalla, jossa täytyisi olla riittävän lämmintä. Lämmitellessään kantava naaras kääntää usein vatsansa hassusti ylös päin. Noin 20 päivän kuluttua ovulaatiosta naaras alkaa valmistautumaan nahanluontiin, ja 24-34 päivää nahanluonnista naaras munii. Monet naaraat syövät nahanluontiin asti, mutta myös paastoaminen on normaalia. Nahanluonnin ja muninnan välillä useimmat kieltäytyvät syömästä, ja parasta olisi lopettaa ruokinta kokonaan täksi ajaksi. Munimisen lähestyessä naaraat muuttuvat rauhattomiksi ja etsivät aktiivisesti sopivaa munimispaikkaa. Tällöin terraarion lämpimään päähän pitäisi laittaa esim. kosteaa turvetta tai vermikuliittia sisältävä munimislaatikko, jossa olisi hyvä olla n. 31-32 °C:een lämpötila. Kohtalaisen suurikokoisia munia (60-85 mm) tulee kerrallaan 2-11 kpl. Naaras voi menettää noin puolet painostaan munimiseen. Jos munat jätetään terraarioon, niin naaras pysyy kietoutuneena munien ympärille, kunnes poikaset kuoriutuvat. Tänä aikana naaras ei syö ja poistuu pesästä vain juomaan pikaisesti. Kuningaspytonien ei ole havaittu hautovan munia kuten monet muut pytonlajit, eli ne eivät luultavasti pysty kohottamaan munien lämpötilaa lihaksia värisyttämällä.
Parempi haudontatulos saavutetaan hautomalla munat keinotekoisesti kosteassa vermikuliitissa (1 osa vettä + 1 osa vermikuliittia painon mukaan). Sopiva haudontalämpötila on 31-32 °C. Haudontalaatikon seiniin tai kanteen tehdään muutamia ilmareikiä, ja lisäksi kansi avataan silloin tällöin, jotta ilma vaihtuisi. Erityisen tärkeää ilman vaihtuminen on haudonnan loppuvaiheessa. Poikaset kuoriutuvat 59-65 päivässä ja syövät ensimmäisen ateriansa nahanluonnin jälkeen 10-12 päivän ikäisinä.