 Berberinpoikanen seitsemän vuorokauden ikäisenä. Kuvassa näkyvät ruuat eivät maistuneet, vaan vain pinseteistä yksittäin tarjottu. Madot ovat pelottavia pienen mielestä. |
Berberiskinkin poikaset myydään uusiin koteihin vasta, kun ne syövät ja muutoinkin toimivat hyvin. Omasta mielestäni niiden kehitystä on hyvä seurata 1-2 kuukautta, jotta voidaan olla varmoja pienten poikasten kunnosta ja hyvästä elämän alusta. Tänä vuonna 2006 on koirasskinkki jo aloittanut naaraan kosiskelun, joten poikasia voi mahdollisesti olla tulossa jossakin vaiheessa kesää. Varmuutta tästä ei kuitenkaan ole. Tällä hetkellä meillä on yksi vuoden 2005 poikanen, jolla ei vielä ole uutta kotia. Poikasen mukaan saa aina kasvatustodistuksen sekä hoito-ohjeet. Suosittelen lämpimästi näiden sympaattisten liskojen hankintaa jopa ensimmäiseksi matelijaksi. Sekä poikasia, että hoitoa koskeviin tiedusteluihin vastaan mielelläni sähköpostitse.
Berberiskinkin poikasia hoidetaan periaatteessa samoin kuin aikuisia. Ne alkavat yleensä syömään ensimmäisen nahanluonnin jälkeen. Meillä yksi poikanen tosin on syönyt pienen jauhomadon jo tätä ennen. Poikaset ovat syntyessään noin 12-14 cm pituisia, josta ainakin puolet on häntää. On itse asiassa melko käsittämätöntä, että noinkin suuri poikanen on mahtunut vain alle 4 cm pitkään munaan. Munasta kuoriutuminen voi kestää tuntikausia, ja poikaset lepäilevät haudontarasiassaan ainakin vuorokauden. Tämän jälkeen ne voidaan siirtää terraarioonsa. Poikaset on hyvä pitää yksittäin, jotta vahvempi ei dominoisi heikompaa.
Berberiskinkkien poikaset ovat kuin pienikokoisia versioita aikuisista. Syntyessään niillä tosin ei ole harmaata pohjaväriä, vaan lähinnä ruskeita, enemmän raidallisia kuvioita. Poikaset kasvavat hyvin hitaasti, mutta väritykseltään ne alkavat muistuttaa aikuisia jo muutamassa viikossa. Pieniä alle 20 cm pituisia poikasia ei kannata päästää lattialle kuten isoja aikuisia, sillä ne saattavat paitsi hävitä helposti, myös stressaantua helpommin kuin isot skinkit. Turvallisin paikka berberivauvalle on oma terraario. Poikasten olosuhteet ovat samanlaiset kuin aikuisilla. Toki sisusteiden, kuten kaarnanpalojen ja muiden piilojen, on hyvä olla pienempiä kuin isoilla liskoilla. Myös terraarion yleislämpötila voi olla hieman korkeampi kuin aikuisilla, riippuen hieman poikasen iästä. Hiekkaa laitetaan sen verran, että poikanen pystyy kaivautumaan hyvin. Hiekkakerroksesta ei kannata tehdä kuitenkaan muutamaa senttiä paksumpaa, ettei poikanen katoa hiekan sekaan aivan kokonaan. Poikasille kannattaa tarjoilla ruoka pinseteillä suoraan nenän eteen, ja usein ne pyydystävätkin esimerkiksi sirkkansa suoraan pinsettien välistä. Ne oppivat nopeasti, että pinsetit merkitsevät ruokaa. Poikaset syövät lähes kaikkea mitä aikuisetkin, mutta minikokoisena versionsa: kenttäsirkan poikasia, vastasyntyneitä torakoita tai kotiloita, jotka on leikattu saksilla valmiiksi suupaloiksi. Ruuan tulee olla poikasen päätä pienempää ja hyvin suuhun mahtuvaa. Poikasille voi antaa ruokaa sen verran kuin se syö, esimerkiksi 1-3 pikkutorakkaa tai matoa kerralla. Ruokaa ei koskaan anneta peräkkäisinä päivinä, vaan joka toinen päivä. Päivittäisessä ruokinnassa on tappavan suolitukoksen vaara.
 Seitsemän kuukauden ikäinen poikanen heräilee hiekan alta uuteen päivään. Pituutta sillä on noin 15 senttiä, koska berberiskinkin poikaset kasvavat varsin hitaasti. Kuva: Matias Griese |
Alle vuoden ikäistä poikasta ei kannata vielä laittaa talvilevolle, jotta se söisi ja kasvaisi hyvin ilman ongelmia. Joskus poikasetkin viettävät luonnostaan enemmän aikaa hiekan alla talvella, syövät harvemmin ja nirsommin esimerkiksi joulukuun ajan. Valoja ei kuitenkaan kannata alkaa vähennellä. Poikasen tulisi syödä vähintään kerran viikossa kunnolla myös talvella, sillä jos ruoka ei maistu, kannattaa miettiä, onko jokin vialla. Aivan ensin kannattaa niin poikasen kuin aikuisenkin kohdalla miettiä, ovatko olosuhteet kunnossa. Onko ravintoa riittävästi, tarjotaanko sitä monipuolisesti oikeine vitamiineineen, onko terraarion lämmityksessä parantamisen tai tarkastamisen varaa, stressaako toinen lisko tai esimerkiksi liika käsittely sitä? Onko liskolla riittävästi tilaa ja piilopaikkoja?
Kuten aikuistenkin kohdalla, on hyvä varmistua siitä, että ruokaeläimet ovat hyvin syöneitä. Nälkään kuolevalla sirkalla ei tee mitään. Jotkut poikaset juovat mieluummin pisaroista kuin vesikupista. Ainakin aivan pienille berberilapsille voi tarjota vettä sumuttamalla terran alaosan seiniin pisaroita (pienehkölle alueelle) esimerkiksi ruokailun yhteydessä. Matala vesikuppi on kuitenkin hyvä pitää terraarion viileässä päässä, jotta poikanen voisi juoda siitä halutessaan. Yleisesti ottaen berberiskinkit ovat kuitenkin asiallisessa hoidossa hyvinvoivia, jopa ahneita ja reippaita liskoja, jotka eivät stressaannu kovinkaan helposti, vaan osaavat ottaa elämän rennosti.