 Munat haudontarasiassa pari päivää muninnan jälkeen. Keskimmäinen muna heitettiin pilaantuneena pois pian kuvan ottamisen jälkeen. Kahdesta muusta kuoriutui onnistuneesti hurmaavia lapsia 44 vuorokauden haudonnan jälkeen. |
Berberiskinkkien lisääntymisen onnistumisen kannalta tärkeimpinä edellytyksinä voidaan pitää paitsi hyvää onnea myös mahdollisimman hyviä olosuhteita, sopivaa ravintoa, säännöllistä talvilepoa sekä mahdollisesti myös pariskunnan erottamista toisistaan lisääntymisajan ulkopuolella. Monet matelijat saavat kimmokkeen lisääntymiseen vain, kun tapaavat toisen sukupuolen edustajan vasta lisääntymisaikaan, ja on hyvin mahdollista, että tämä pätee myös berberiskinkkeihin. Vaikka parittelu tapahtuisikin, voivat munat olla hedelmöittymättömiä, jos pariskunta elää yhdessä vuoden ympäri. Koska berberiskinkit eivät lisäänny vankeudessa kovin usein, ei tästä asiasta ole varmuutta. Talvilepo eli vuosirytmi on kuitenkin tärkeä edellytys lisääntymiselle.
Naaras munii kerran vuodessa 1-5 munaa. Berberiskinkit parittelevat talvilevon jälkeen keväällä. Koiras flirttailee naaraalle näykkimällä tätä pääosin niskasta, mutta myös muualta, mistä vain saa kiinni. Naaras luikkii ensin karkuun, mutta saapuu usein takaisin koiraan luokse vapaaehtoisesti. Naaras liikkuu nykivästi, ja koiras värisyttää häntäänsä läheltä tyveä. Meillä pari laitettiin yhteen toukokuussa, ja kosiskelu alkoi välittömästi. Hieman väkivaltaisen näköisiä paritteluja oli neljä: 4.6, 9.6, 10.6 ja viimeinen 16.6, minkä jälkeen naaras oli kantavana. Parittelu kesti yleensä yli 10 minuuttia. Koiras piti naarasta kiinni niskan ihosta, ja käänsi itsensä osittain naaraan alle niin, että niiden hännän tyvet olivat kiinni toisissaan. Naaraan vatsa paisui kantoajan lopussa suureksi etenkin leveyssuunnassa. Se loi nahan ennen munintaa 10.7. Kuulemani mukaan nahanluonti on merkki siitä, että muninta tapahtuu viikon sisällä, ja näin kävikin. Naaras muni yöllä 15.7 hiekalle kaksi valkoista ehjää munaa. Kantoaika ensimmäisestä parittelusta oli siis hieman yli 5 viikkoa ja viimeisestä hieman yli 4 viikkoa.
Kolmas muna oli suoraan lämpölampun alla ja pilaantui nopeasti, mutta oletan sen olleen jo valmiiksi hedelmöittymätön. Muutkaan munat eivät olleet kaukana spotista. Terraariossa oli myös munintalaatikoita, joita ei käytetty. Naaras muutti omaan terraarioon joksikin aikaa pian muninnan jälkeen, sillä saamistaan suurista ruokamääristä huolimatta se söi mieheltään madot suusta reippain ottein. Rauha palasi noin kuukauden kuluttua. Joskus berberit eivät tule keskenään toimeen enää muninnan jälkeen, joten hyvä ratkaisu on erottaa ne loppuvuodeksi ja yhdistää taas talvilevon jälkeen.
Munat haudottiin kansi raollaan pidetyssä pakastusrasiassa, joka oli lähes täynnä kosteaa vermikuliittia. Rasia oli pienessä akvaariossa, joka oli puolillaan vettä antamassa lämpöä ja kosteutta. Vedessä oli sekä koroke rasian jalustaksi että akvaariolämmitin, joka piti myös rasian sisällön 29-30°C asteessa. Rasian kannesta pyyhittiin vesipisarat tarvittaessa ja vermikuliittia munien ympäriltä kostutettiin säännöllisesti, mutta varoen ruiskulla. Itse muna ei saa kastua, vaikka se tarvitsee kosteutta ympärilleen. Muniin muodostui harmaita läiskiä noin 2 päivää ennen kuoriutumista ja ne kasvoivat viimeisellä viikolla todella paljon. Munien pituus oli noin 3,5 cm. Molemmat poikaset kuoriutuivat 27.8.2005, vain 44 vuorokauden haudonnan jälkeen. Kuoriutumiseen saattaa mennä 50 päivääkin, meillä jostakin syystä vähemmän. Mahdollisesti hieman korkeampi lämpötila saattoi vaikuttaa asiaan. Ensimmäisenä syntynyt poikanen on ollut alusta asti virkeä ja reipas, ja se kaivautui haudontarasian vermikuliittiin nuoruuden innolla jo syntymäpäivänään. Muutamaa tuntia myöhemmin syntynyt berberinpentu oli alusta asti hitaampi ja jäi melko pian jälkeen kasvussa. Poikaset viettivät hieman yli vuorokauden samassa kosteassa, lämpimässä pakastusrasiassa, jossa ne syntyivätkin. Periaatteessa voi mennä kaksikin vuorokautta, ennen kuin ne lähtevät kunnolla liikkeelle haudontarasiassaan. Vasta sitten, kun pennut näyttävät virkeiltä, ne voidaan siirtää isompaan poikasterraarioon.
Molemmat poikaset alkoivat syömään ensimmäisen nahanluonnin jälkeen. Ensimmäinen loi nahan 8 päivää syntymästä, toinen kymmenentenä päivänä. Nahanluonti voi tapahtua aiemminkin. Toinen nahanluonti on noin 4 viikkoa myöhemmin. Isompi hotki kaiken mitä tarjottiin, pienempi ei kelpuuttanut kuin puolikkaita jauhomatoja lähes väkisin tuputtamalla. Isompi muutti jo 2kk iässä uuteen kotiin, koska oletin sen dominoivan pienempää. Käsitykseni on, että koska berberiskinkit ovat yksineläjiä, saattaa toisen alistaminen alkaa jo aivan pienenä; tästä syystä on ehkä parempi pitää poikaset yksittäin. Myöhemmin pienempikin poikanen alkoi syömään itse. Talvella pienemmän poikasen terraarion viileän pään lämpötilaa nostettiin ylimääräisellä spotilla 33 asteeseen, koska liika viileys saattoi myös vaikuttaa sen heikkoon ruokahaluun.
Poikaset on aina pidettävä erillään aikuisista, sillä iso lisko tulkitsee pienemmän ateriaksi.