 Vaikka liskot muutoin voivat viettää aikaa näin sopuisasti yhdessä, saattaa ruoka-aikaan tulla kiistaa siitä, kuka torakan nappaa ensin kiinni. Pinseteillä saa usein kohdistettua aterian oikeaan osoitteeseen ja omistaja näkee varmasti jokaisen saaneen osansa. |
Berberiskinkin voi ostaa joko eläinkaupasta, toiselta yksityishenkilöltä esimerkiksi myynti-ilmoituksen kautta sekä nykyään myös kotimaassa syntyneen poikasen suoraan kasvattajalta. Jos ostat berberiä eläinkaupasta, sinun on hyvä tietää, ettei sen ikää ja sukupuolta tiedetä, vaikka myyjä muuta väittäisikin. Jos berberillä ei ole kasvatustodistusta tai vastaavaa paperia, jossa kerrotaan, missä, milloin ja millä kasvattajalla se on syntynyt, se on todennäköisimmin pyydystetty luonnosta. Berberiskinkkejä syntyy varsin harvoin vankeudessa ja luonnosta pyydystetyt liskot ovat enemmän sääntö kuin poikkeus. Berberiskinkkejä pyydystetään luonnosta helpon saatavuuden ja halvan hinnan vuoksi. Pyydystäminen on nopeampaa kuin kasvattaminen, koska näitä liskoja ei voi vain laittaa samaan terraarioon, olettaa niitä koiraaksi ja naaraaksi ja alkaa odottaa poikasia. Berberiskinkki ei ole CITES-laji, mutta uhanalaisten eläinten listalle päätyminen on mahdollista, jos kauppaa käydään vain villeillä yksilöillä. Lisäksi luonnosta peräisin olevat liskot ovat usein stressaantuneita, niissä on loisia tai ne ovat muutoin heikkoja ja sairaita pyydystämisen, matkustamisen ja mahdollisesti väärien olosuhteiden takia. Toki voi olla mahdollista ostaa eläinkaupasta myös terve, aikuinen berberiskinkki. Näitä liskoja on kuitenkin usein myös harrastajilla myynnissä, joten tämä vaihtoehto on varsin suositeltava.
Berberiskinkit eivät ole laumaeläimiä vaan yksineläjiä, mutta joissakin tapauksissa ne tulevat toimeen toisen yksilön kanssa tai jopa haaremina todella isossa terraariossa. Koiraat voivat purra toisensa hengiltä, eikä niitä saa koskaan pitää samassa tilassa. Usein sen havaitsemiseen, että molemmat ovat todennäköisiä koiraita, menee noin kolme sekuntia liskojen hyökätessä toistensa kimppuun. Joskus myös eri sukupuolet tai kaksi naarasta voivat vahingoittaa toisiaan. Toinen liskoista voi olla dominoivampi, eli alistaa toveriaan huomaamatta, niin ettei se enää syö eikä uskalla juuri liikkua, vaikka omistaja ei mitään suoranaista väkivaltaa havaitsisikaan. Siksi berbereitä yhdistettäessä tilannetta kannattaa tarkkailla ja tuntea liskojensa käytös hyvin. Jos ostat toisen berberin, se on joka tapauksessa pidettävä aluksi karanteenissa omassa terraariossaan. Karanteeni on tarpeen, jotta näkisit uuden skinkin syövän ja toipuvan muutosta, eivätkä mahdolliset sairaudet tarttuisi tulokkaasta terveeseen liskoon. Varaterraario on joka tapauksessa hyvä olla käsillä aina, sillä mahdollisten ongelmien ilmetessä berberiskinkit tulee erottaa mahdollisimman nopeasti toisistaan.
Itselläni on yhdessä elävä, nyt jo lisääntynyt pariskunta, joista naarasta on aiemmin purrut pahasti kaksi koirasta eri aikoina ja eri kodeissa. Meillä tämä pariskunta sen sijaan viihtyy hyvin yhdessä. Yksinäinen (oletettu) koiraani taas eli aiemmin naaraan kanssa, ja vuosien yhteiselon jälkeen se alkoi alistaa naarasta niin, että tyttö muuttui araksi eikä enää syönyt kunnolla. Nykyäään koiras elää yksin, sillä se puolustaa reviiriään raivokkaasti muilta berbereiltä. Keskenään toimeentulevien berbereiden löytäminen on siis hyvää onnea omistajan kannalta. Berberiskinkkien kasvattaminen terraarioissa on erittäin suotavaa, mutta ikävä kyllä ne eivät välttämättä lisäänny, vaikka naaras ja uros tulisivatkin toimeen keskenään. Toinen urokseni eli vuosia naaraan kanssa, eivätkä ne edes harkinneet parittelua, vaikka olivatkin sopuisia. Sanomattakin lienee selvää, että eri kokoisia berberiskinkkejä ei pidä laittaa samaan tilaan. Aikuinen syö poikasen lähes varmasti, sillä pienet liskot kuuluvat näiden ruokavalioon luonnossakin. Jos suunnitelmia lisääntymiseen ei ole, berberiskinkki voi aivan hyvin elää terraariossaan yksin, kuten se varsin pitkälle luonnossakin tekee.