Berberiskinkki · Lajiominaisuudet · Hoito-ohjeet · Poikaset · Kuvia · Ohje

Berberiskinkin hoito-ohjeet

15.05.2007
Berberiskinkin hiekkaterraariossa on pohjaan tuettu kivinen lämmittely- ja piilopaikka sekä oksia ja korkkikaarnaa niin kiipeilyyn kuin piiloutumiseen. Kuva: Matias Griese

Berberiskinkki on ihanteellinen lisko aavikkomaisemista pitävälle. Se tarvitsee maapinta-alaltaan keskikokoisen terraarion, jossa on myös kiipeilymahdollisuuksia. Hyvä terraarion pituus on vaikkapa 120 cm. Mitä enemmän tilaa on, sen parempi. Tärkein sisustusmateriaali on hieno hiekka, jota on täysikasvuisella liskolla oltava vähintään 10 cm kerros. Nämä kaivajaliskot nukkuvat hiekan sisällä ja heräävät aamupäivisin valojen sytyttyä lämmittelemään, syömään sekä tutkimaan terraariotaan.

Hiekan lisäksi terraario sisustetaan tukevilla ja matalahkoilla oksilla ja piilopaikoilla, joiksi sopivat vaikkapa liuskekiviluolat, suurehkot kaarnanpalat ja eläinkaupoista saatavat kannot tai valmiit luolat. Kun terraarioon laitetaan oksia, kiviä tai muuta painavaa, on varmistuttava, että ne eivät missään tapauksessa voi kaatua liskon päälle. Berberiskinkit kaivautuvat tehokkaasti minkä tahansa alle, joten painavat sisusteet eivät saa olla hiekan päällä, vaan tukevasti kiinni pohjassa.

Berberiskinkin terraarion toisessa päässä on oltava lämmittelyalue eli spottilamppu, jonka alapuolella on noin 50°C asteen lämpötila. Toinen pää terraariosta saa olla huoneenlämpöinen tai hivenen korkeampi. Berberit elävät luonnossa aavikoilla, joissa auringonvalo on voimakasta, ja sitä korvaamaan niiden terraarioon on asennettava yksi tai useampi UVB-loisteputki. UVB-putken on hyvä olla koko terraarion pituinen ja korkeintaan 30 cm päässä maatasosta. Hyvä valaistusaika on 12 tuntia, esimerkiksi kello 9-21, vaikka berberit yleensä menevätkin nukkumaan jo iltapäivällä. Lämpöspotin sekä UV-valojen sytyttäminen ja sammuttaminen on viisainta järjestää ajastimella automaattiseksi ja säännölliseksi.

Berberiskinkit syövät varsin monipuolisesti hyönteisiä ja matoja, joita saa eläinkaupoista. Erilaiset sirkat, torakat, toukat ja madot maistuvat noin joka toinen päivä. Monien berberiskinkkien herkkua ovat myös kotilot ja hiirenpinkit. Kevyttä kissanruokaa ja myös hedelmiä voi tarjota, mutta vain harvoin. Berberit syövät aamupäivisin herättyään, joten ruuan voi jättää korkeareunaiseen kuppiin silloin, kun itse ei ole ruokkimassa liskoa. Ötököihin lisätään matelijoiden yleisvitamiinia sekä kalkkia.

Esimerkki monipuolisesta lämmittelytasosta.

Berberiskinkkejä voi myös käsitellä. Ne eivät stressaannu lainkaan niin helposti kuin monet muut liskot, joten kun berberi huomaa, ettei ruokaa terraarioon laittava käsi olekaan uhka, se saattaa jonakin päivänä itse hypätä kädelle ja haluta uteliaana tutkimaan ympäristöään. Varminta on kuitenkin käsitellä berbereitäkin niiden terraariossa tai sen välittömässä läheisyydessä, kärsivällisyydellä ja varovasti. Liskoa ei pidä ottaa kiinni väkisin, eikä koskaan herättää sitä sen mentyä hiekan alle nukkumaan.

Terveelle berberiskinkille on hyvä pitää talvilepo joka vuosi. Usein skinkkejä alkaa väsyttämään aivan itsestään elo-lokakuussa, jolloin ne syövät ja liikkuvat normaalia vähemmän. Vaikka näin ei tapahtuisikaan, voi valaistusaikaa vähitellen lyhentää syksyllä, kunnes valot ja lämmöt ovat joulukuussa päällä vain 5-7 tuntia päivässä. Joulun tienoilla valoisaa aikaa aletaan taas lisätä.

Berberiskinkit tulevat sukukypsiksi noin 3-4 vuoden ikäisinä. Niiden sukupuolta ei voi tietää edes ulkonäöstä päättelemällä täysin varmasti, vaikka koiraat voivatkin olla enemmän jykeväpiirteisiä kuin naaraat, joiden pää on usein sirompi. Berberiskinkit ovat yksin eläjiä, vaikka jotkut yksilöt tulevatkin keskenään toimeen. Varminta on hankkia vain yksi berberiskinkki kerrallaan, sillä eripuraiset skinkit voivat vahingoittaa toisiaan pahasti. Koiraita ei saa laittaa samaan tilaan koskaan, ne todennäköisesti tappavat toisensa.

Jos samassa terraariossa on koiras ja naaras, jotka tulevat toimeen, ne saattavat paritella talvilevon jälkeen keväällä. Naaras munii noin 5 viikon kantoajan jälkeen 1-5 munaa, jotka haudotaan 29-30°C asteessa kosteassa vermikuliitissa. Jos haudonta onnistuu ja munat ovat hedelmöittyneitä, munista kuoriutuu poikasia 43-50 vuorokauden kuluttua.

Berberiskinkit elävät hyvällä hoidolla terraariossa noin 20 vuotiaiksi.

© 2006, Jonna Vikman
PÄIVITÄ SELAIMESI! Se ei osaa näyttää sivuja oikein.